Kohtuusliike

Kategoria: Uncategorized

  • Ilmastopaneelin kulutusraportti julkaistiin

    Tina Nyfors:

    Ilmastopaneelin kulutukseen keskittyvä raportti ”The sufficiency perspective in climate policy: How to recompose consumption” hahmottelee, miten kohtuullisuuden käsitettä (ecological sufficiency) voisi soveltaa ilmastopolitiikan tukena. Ilmastopaneelin raportissa pohditaan, kuinka kotitaloudet itse voivat vaikuttaa kulutuksensa päästöihin maltillisen kulutuksen kautta ja kuinka tätä voi tukea erilaisilla ohjauskeinoilla. Raportissa tunnistetaan kotitalouksien kulutuksen hiili-intensiivisimmät osa-alueet sekä niille vähähiilisiä vaihtoehtoja. Lisäksi selvitetään, miten kohtuullisen minimikulutustason päästöt suhteutuvat Ilmastopaneelin hahmottelemaan hiilineutraaliuspolkuun sekä vaihtoehtoiseen arvioon Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesta 1,5 asteen tavoitteesta.

    Kohtuullisten kulutuksen hankkeen tiivistelmä

    https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2020/09/Ilmastopaneeli_Kuluttajanakokulma-ilmastopolitiikkaan-hanke_Tiivistelma.pdf

    Kohtuullisen kulutuksen hankkeen raportti (ensimmäinen osa englanniksi, toinen osa suomeksi)

    https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2020/09/Sufficiency-in-climate-policy_2020-09-25.pdf

    Tiedote

    https://www.ilmastopaneeli.fi/tiedotteet/suomalaisten-kotitalouksien-hiilijalanjaljen-pienennyttava/

  • Kohtuusliikkeeltä kestäviä ratkaisuja talouskriisiin

    Kohtuusliikkeen aktiivit lähettivät 23.4.2020 hallituspuolueiden johdolle ja puolueiden muille keskeisille toimijoille sekä kriisin ratkaisuja hakeville hallituksen perustamille työryhmille väkevän viestin.

    Hyvä hallituspuolueen johto ja muut toimijat,

    Kohtuusliike laati edellisten eduskuntavaalien alla kolme teesiä yhteiskuntapolitiikan uusiksi lähtökohdiksi. Kyseiset teesit toimivat hyvin myös koronaepidemian synnyttämän talouskriisin ratkaisuista päätettäessä.

    1. Ekologinen jälleenrakennus, nyt

    Kasvua ja työllisyyttä ei tule vauhdittaa kasvattamalla samalla ekologista velkaa. Velkaantumisen taittaminen ja kilpailukyvyn turvaaminen eivät voi ajaa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja ympäristökestävyyden ohi. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen toiminta on muokattava ja jälleenrakennettava ympäristön kantokyvyn mukaiseksi, kasvattamatta eriarvoisuutta ja köyhyyttä.

    2. Kulutus ja tuotanto kohtuulliselle tasolle

    Resurssitehokkuus ei riitä kestävyyden saavuttamiseen, jos kokonaistuotanto kasvaa. Vihreäkin tuotanto kuormittaa ympäristöä. Siksi ylituotannon ja -kuluttamisen kulttuurista irtautuminen on välttämätöntä ja kestämättömällä tasolla olevaa tuotantoa ja kulutusta on vähennettävä.

    3. Kaikille hyvinvointia kestävästi

    Kenenkään ei tule olla riippuvainen ympäristöä kuormittavasta palkkatyöstä toimeentulonsa turvaamiseksi. Työn ja muun elämän yhdistämisen on oltava nykyistä helpompaa, ja kestävä elämä ei voi olla harvojen etuoikeus.

    Koemme, että valtaosa kansalaisista ja poliitikoista ymmärtää, että näiden teesien mukainen ekologinen jälleenrakennus tarvitaan nyt eikä huomenna. Edustamme kansalaisia, joiden mielestä #kohtuusliike on välttämätön: nykyisenlainen kulutus ja tuotanto eivät voi jatkua. Rohkaisemme tekemään sen mukaisia päätöksiä.

    Alla ja liitteenä on (A) kohtuusteesien perustelut ja (B) konkreettisia politiikkavaihtoehtoja.

    Ystävällisin terveisin kohtuusliikkeen aktiivit,

    Elina Hemminki, Eeva Houtbeckers, Timo Järvensivu, Marko Ulvila ja Henri Wiman

    Lisätietoja: https://www.kohtuusliike.fi

    Twitter: https://twitter.com/kohtuusliike
    Facebook: https://www.facebook.com/kohtuusliike
    Instagram: https://www.instagram.com/kohtuusliike

    Kymmenen kohtuullista vaatimusta: http://www.kohtuusvaarassa.com/about/
    Kymmenen kohtuullista ilmastovaatimusta: https://www.kohtuusliike.fi/kymmenen-kohtuullista-ilmastovaatimusta/

    ***

    (A) KOHTUUSTEESIEN PERUSTELUT

    Tarvitsemme uuden tavan ajatella: miten rakennamme sellaista hyvinvointia, joka ei nojaa ympäristön kantokyvyn systemaattiseen ylittämiseen ja tulevilta sukupolvilta lainaamiseen?

    Suomen Kohtuusliike esittää kolme teesiä, joiden avulla keskustelu voidaan kääntää poliittisilta sivupoluilta tulevaisuutemme kannalta olennaisiin kysymyksiin.

    1. Ekologinen jälleenrakennus, nyt

    Tarvitsemme perinpohjaisen muutoksen tapoihin, joilla tuotamme tavaroita ja palveluita ja rakennamme hyvinvointia. Kasvua ja työllisyyttä ei tule vauhdittaa kasvattamalla samalla ekologista velkaa. Velkaantumisen taittaminen ja kilpailukyvyn turvaaminen eivät voi ajaa ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja ympäristökestävyyden ohi. Tarvitaan ekologinen rakennemuutos, siirtymä kohti fossiilivapaata yhteiskuntaa.

    Taloudellinen ja yhteiskunnallinen toiminta on muokattava ja jälleenrakennettava ympäristön

    kantokyvyn mukaiseksi, kasvattamatta eriarvoisuutta ja köyhyyttä. Ympäristön elinvoimaisuuden ja ihmisten hyvinvoinnin tavoitteet ja mittarit on asetettava etusijalle ohjaamaan yhteiskunnallista päätöksentekoa ja taloutta. Valtion on tuettava ekologiseen jälleenrakennukseen tarvittavia investointeja ja irrottauduttava ympäristölle haitallisesta kasvusta nopeasti. Mitä pidempään odotamme, sen kipeämpää ja kalliimpaa muutoksesta tulee.

    2. Kulutus ja tuotanto kohtuulliselle tasolle

    Elämme yli luonnonvarojemme. Joka vuosi käytämme yli kolme kertaa niin paljon luonnonvaroja kuin kestävä taso sallii. Energiatehokkaampi tuotanto, resurssien kierrättäminen ja älykkäät teknologiat ovat osa ratkaisua, mutta vihreäkin tuotanto kuormittaa ympäristöä. Resurssitehokkuus ei riitä kestävyyden saavuttamiseen, jos kokonaistuotanto kasvaa. Emme voi myöskään ulkoistaa ylikulutustamme muiden maiden ongelmiksi suuripäästöistä tuontia lisäämällä. Siksi kestämättömällä tasolla olevaa tuotantoa ja kulutusta on vähennettävä.

    Toimenpiteet ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi eivät ole olleet riittävän voimakkaita.

    Tärkeysjärjestystä on muutettava. Ylituotannon ja -kuluttamisen kulttuurista irtautuminen on välttämätöntä, sillä pelkkä resurssitehokkuus ei riitä. Valtion tulee ohjata tuotantoa ja kulutusta kestävälle tasolle sääntelyn ja taloudellisten ohjauskeinojen, kuten verotuksen avulla.

    3. Kaikille hyvinvointia kestävästi

    Yhteiskunnan rakenteita on muutettava siten, että hyvinvointipalvelujen turvaaminen ei riipu talouskasvusta. Olemme jo vauraampia kuin koskaan. Hyvinvoivan yhteiskunnan rakentaminen vaatii ensisijaisesti tahtoa suunnata resursseja tasa-arvoisesti hyvän elämän tueksi. Valtion tulee tukea uudenlaisia työn ja toimeentulon muotoja ja hyvinvoinnin lähteitä ja varmistaa, ettei kestävä elämä ole harvojen etuoikeus.

    Kaikilla tulee olla mahdollisuus merkitykselliseen, turvalliseen ja oikeudenmukaiseen elämään ympäristön kantokyvyn rajoissa. Kenenkään ei tule olla riippuvainen ympäristöä kuormittavasta palkkatyöstä toimeentulonsa turvaamiseksi, sillä työllä voi olla myös haitallisia vaikutuksia hyvinvointiin ja ympäristöön. Työn ja vapaa-ajan, yhteisöllisen toiminnan, hoivatyön ja muun elämän yhdistämisen on oltava nykyistä helpompaa.

    (B) KONKREETTISIA POLITIIKKAEHDOTUKSIA

    Mitä jatkuvan kasvun ajatuksesta irtautuminen, kohtuutalous ja Kohtuusliikkeen teesit voisivat tarkoittaa käytännössä?

    Alla oleva Kohtuusliikkeen aktiivien kokoama lista esittelee moninaisia teeseihimme pohjautuvia politiikkaratkaisuja. Lista ei ole Kohtuusliikkeen virallinen ohjelma – tarkoitus on korostaa lukuisten mahdollisuuksien kirjoa, jotka soveltuvat erilaisille poliittisille näkökulmille.

    I. Kulutus ja tuotanto kohtuulliselle tasolle

    Tuotannon ja yritysten ohjaus

    – Ympäristöä kuormittavan tuotannon verotusta kiristetään.
    – Teollisuuden ja maatalouden tukien jaon perusteeksi otetaan ekologinen kestävyys.
    – Ulotetaan päästökauppa nykyistä laajemmalle ja korjataan päästöjen hintaa huomattavasti ylöspäin.
    – Tuotannon vaikeasti kierrätettävien materiaalien verotus, joka kiristyy ajan mittaan. Materiaalit, jotka tuotannossa tehdään kelvottomiksi kierrättää, voidaan kieltää.
    – Tuottajien omia korjaamoita ja takaisinotto-ohjelmia tuetaan esim. verotuksella ja tuilla.
    – Työntekijäosuuskunnista tehdään kannustettava yhtiömuoto suosimalla niitä verotuksessa. Talouskasvun hidastuessa työntekijäosuuskunnilla voi olla pienempi paine irtisanoa väkeä.
    – Verotuksella kannustetaan pörssiin listautumista vastaan. Pörssiyritykset luovuttavan suuren osan itsenäisestä päätäntävallastaan kansainvälisille pääomamarkkinoille, jolloin niiden on vaikeampi toimia kestävyyden edelläkävijöinä.
    – Yritysvastuulainsäädäntöä tiukennetaan esimerkiksi #ykkösketjuun-kampanjan mukaisesti.
    – Aseiden tuotantoa vähennetään.

    Kuluttaminen

    – Perustarpeet ylittävien kulutustuotteiden verotusta kiristetään ekologisen kuormittavuuden mukaan.
    – Kokeillaan henkilökohtaisia päästökiintiöitä esimerkiksi liikenteessä (ks. kokeilu Lahdessa https://www.uia-initiative.eu/en/uia-cities/lahti)
    – Tuontitullien perusteeksi otetaan tuodun tavaran koko elinkaaren (ml. hävitys) ympäristöhaitta.
    – Tuetaan ympäristöystävällisempiin lämmitysjärjestelmiin siirtymistä sekä vanhojen autojen muuttamista biokaasulla(kin) toimivaksi.
    – Tavaralainaamoita ja jakamistalouden alustoja tuetaan. Tavaralainaamot voivat olla yksityisiä tai kirjastojen oheen perustettuja.
    – Korjaamoita tuetaan verotuksella.

    Työajan lyhennys

    – Lyhennetään työviikkoa. Menetykset henkilötyötunneissa kurotaan umpeen palkkaamalla enemmän työtekijöitä. Kokeilun voi aloittaa julkisen sektorin aloilla, joilla lyhyempää työviikkoa erityisesti toivotaan. Julkisen sektorin lyhyemmät työajat voivat kannustaa myös yksityistä puolta seuraamaan esimerkkiä. Lyhyt työviikko voi olla myös osa työtakuuohjelmaa.

    Energia

    – Puhtaan energian pien- ja yhteisötuotantoa sekä yhteisöviljelmiä tuetaan. Tuki voi olla rahallista tai liittyä kaavoitukseen tai lupamenettelyyn.
    – Tuetaan energian säästöön tähtääviä ratkaisuja ja älykkäitä sähköjärjestelmiä, jotka vähentävät energian tarvetta.

    Liikenne

    – Verotuksella ja tietulleilla kannustetaan irtautumaan henkilöautoilusta kaupungeissa. Vastineeksi tarjotaan toimiva, mahdollisimman laaja ja käyttäjälle edullinen julkinen liikenneverkko. Henkilöautoilun määrää lasketaan samalla kun sitä sähköistetään, joten sähköautojen tuet eivät riitä.
    – Erityisesti välttämättömien kuljetusten kuten julkisen liikenteen, harvaan asuttujen alueiden ja elinkeinoihin liittyvien autojen sähköistämistä tuetaan esimerkiksi verotuksella ja latauspisteillä.
    – Lentoliikenteen kasvun hillitsemiseksi joko nostetaan lentokenttämaksua, luodaan lentovero, tai suoraan rajoitetaan Suomen lentokenttien kautta kulkevien lentoja lukumäärää.

    Ruoka

    – Maatalouden tukien perusteeksi ekologinen kestävyys.
    – Ruoan verotuksen perusteeksi tuotannon ilmastoystävällisyys, jolloin ympäristöä kuormittavalla tavalla tuotetuista tuotteista tulisi kalliimpia ja ympäristöystävällisistä edullisempia.

    Rakentaminen ja kaavoitus

    – Rakennusmääräyksillä taataan, että uudet rakennukset ovat mahdollisimman ilmastoystävällisiä.
    – Hillitään julkisten palvelujen keskittämistä, jolloin myös tuotannon paikallistaminen on helpompaa.
    – Ympäristövaikutusten arvioinnissa ohjeistetaan painottamaan ilmastovaikutuksia, erityisesti pitkän aikavälin infrastruktuurihankkeissa.

    Tulovero

    – Jyrkennetään tuloverotuksen progressiota korkeimpien tulojen päädystä niin, että Suomeen käytännössä tulee maksimitulo.

    Kotitalouksien ja yritysten velkaantuneisuus

    – Yksityistä velkaantuneisuutta hillitään. Korkeat velkataakat voivat talouskasvun hidastuessa osoittautua mahdottomaksi maksaa, mikä aiheuttaisi hyvin vakavia ja laajalle leviäviä ongelmia taloudessa. Velkaantuneisuutta hillitsevät esimerkiksi riittävä kotitalouksien tulotaso ja hyvät julkiset palvelut. Julkiset investointipankit ja julkinen lainojen takaaminen ovat keinoja hillitä velkaantumisen tuottamia riskejä.

    Mainonta

    – Rajoitetaan tai osin kielletään hyvin epäekologisten tuotteiden ja palveluiden kuten lentomatkojen mainonta. Jo nyt esimerkiksi terveydelle haitallisten tuotteiden mainontaa rajoitetaan.

    II. Kaikille hyvinvointia kestävästi

    Verot ja tuet

    – Verotuksella ja tuilla varmistetaan, että materiaalisen kulutuksen väheneminen ja joidenkin tuotteiden nousevat hinnat eivät rasita ihmisiä epäoikeudenmukaisesti. Kulutuksen laskun ei pidä olla liiaksi köyhimpien vastuulla.
    – Turvataan veropohja verovälttelyä kitkemällä.
    – Kokeillaan osallistavia budjetoinnin menetelmiä.

    Sosiaaliturva

    – Kaikille kuuluva riittävä perustulo mahdollistaa työviikon lyhentämisen, turvallisen irtautumisen ympäristöä kuormittavasta työstä, ja uudelleenkouluttautumisen. Perustulo voidaan rahoittaa esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden verosta tai muista haittaveroista, jolloin haittaverojen hyväksyttävyys samalla kasvaa.
    – Alle 3-vuotiaiden lasten kotihoitoa tuettava nykyistä enemmän.

    Julkiset työpaikat

    – Ekologisessa murroksessa ja ylikulutuksesta irtautuessa työn tarjonta muuttuu. Työttömäksi jääville tarjotaan hyödyllisiä työtilaisuuksia ekologisessa jälleenrakennuksessa. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi työtakuuna.

    Julkiset palvelut ja tilat

    – Pysäytetään sotesektorin yksityistäminen.
    – Peruspalveluista tehdään käyttäjälle maksuttomia.
    – Esimerkiksi työajan lyhennyksestä seuraavien pienempien tulojen vastineeksi ihmisillä tulee olla mahdollisuuksia vapaa-aikaan, joka ei perustu kuluttamiseen. Tällaisia ovat mm. kirjastot, puistot, ryhmätilat, ja metsikköpolut.
    – Kouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa tarjotaan ympäristöystävällistä ja terveellistä kasvispainotteista ruokaa, jotta kaikilla olisi mahdollista sellaista syödä.

    III. Ekologinen jälleenrakennus, nyt

    Jälleenrakennuksen rahoitus

    – Yksityiset investoinnit fossiili-intensiivisiin hankkeisiin estetään. Tällöin sekä estetään lukkiutuminen fossiilisiin investointeihin, että kannustetaan yksityisen pääoman kanavoitumista ekologisempiin hankkeisiin.
    – Valtio voi ohjata yksityisiä investointeja kestäviin hankkeisiin mm. rahoittamalla tärkeiden sektoreiden tutkimusta ja kehitystä, takaamalla lainoja ja investoimalla tärkeisiin sektoreihin itse.
    – Ei valtion rahaa fossiiliseen infrastruktuuriin. Ei uusia kiitoratoja. Ei uusia valtateitä.
    – Jos yksityinen pääoma ei kuitenkaan johda tietä jälleenrakennuksessa, julkisen velan määrä ei voi olla esteenä tarpeellisten investointien toteutukselle. EU:n julkisen sektorin velkakaton ehdot olisi tässä tapauksessa voitava neuvotella uudelleen, tai siitä pitäisi joustaa.
    – Euroopan investointipankin roolia kasvatetaan ekologisen jälleenrakennuksen toteuttamiseksi.
    – Suomeen voidaan perustaa ”kehityspankki”, joka rahoittaa kestävää infrastruktuuria edullisesti ja takaa yksityisiä jälleenrakennushankkeita.
    – Suomen työeläkejärjestelmän yli 200 mrd. euroa ohjataan ensin irti kaikista fossiilisista investoinneista, ja sitten tukemaan ekologista jälleenrakennusta.
    – Euroopan keskuspankki voi osallistua ekologisen jälleenrakennuksen rahoitukseen, mikäli sen mandaatti neuvotellaan uudestaan.

    Mittarit

    – Yhteiskunnallista kehitystä mitataan muilla mittareilla kuin BKT:llä ja työllisyydellä. Talouspolitiikan tavoitteena on hyvinvointi ja kestävyys eikä talous itseisarvoisesti.

    Kaupunki- ja aluesuunnittelu sekä rakentaminen

    – Kaavoituksessa ja lupamenettelyssä estetään uudet fossiili-intensiiviset rakennushankkeet.
    – Ei enempää tilaa henkilöautoliikenteelle.
    – Kaavoitetaan lisää tilaa uusiutuvalle energialle – tuotannon tuloja voidaan jakaa paikallisten kanssa, mikä lisää hankkeiden hyväksyttävyyttä.

    Koulutuspolitiikka

    – Uudelleenkoulutusohjelmalla saadaan osaavaa työvoimaa ekologisesti kestävän infrastruktuurin suunnitteluun ja rakentamiseen. Uudelleenkoulutus myös antaa turvaverkon, kun vanhoja ympäristölle haitallisia työpaikkoja häviää.
    – Oppilaita ja opiskelijoita valmistetaan tulevaisuutta varten korostamalla ihmisen riippuvuutta luonnonresursseista ja luonnonjärjestelmistä. Samalla käsitellään ilmastonmuutokseen sopeutumisen, kestävän elämän ja hyvinvoinnin edellytyksiä.

    EU ja kauppa

    – EU:n vakaus- ja kasvusopimus muutetaan vakaus- ja hyvinvointisopimukseksi, kuten yli 200 tutkijaa viime syksynä ehdottivat. Uusi sopimus ei määrittäisi talouskasvua politiikan päämääräksi, sallisi julkisen rahoituksen roolin kasvattamisen ekologisen kestävyyden saavuttamiseksi sekä keskittyisi hyvinvointiin taloustilastojen sijasta.
    – Elinkeinoelämän murroksessa koordinoidaan talous- ja kauppapolitiikkaa muiden valtioiden ja EU:n kanssa, jotta ekologinen kestävyyden tavoittelu ei tee kestään altavastaajaa.

    Innovaatiot

    – Ekologisten kriisien aika vaatii teknologisten innovaatioiden lisäksi sosiaalisia innovaatioita. On löydettävä uusia kestäviä tapoja elää yhdessä ja voida hyvin Suomessa. Uusien yhteiskunnallisten järjestelmien kuten paikallisvaluuttojen, erilaisten osuuskuntien, ja yhteisöllisten projektien kokeiluihin kannustetaan mm. julkisilla investoinneilla ja apurahoilla.

    Metsät

    – Suojellun metsän määrää lisätään.
    – Käytetään metsää rakentamiseen, ei polttoaineeksi. Kannustetaan puurakentamisen vaatimien suurien puiden kasvattamiseen.

    Hallinto

    – Perustetaan ”ekologisen jälleenrakennuksen ministeriö”. Ministeriön tehtävänä on suunnitella jälleenrakennusta ja ottaa kantaa investointien ja poliittisten päätösten ympäristövaikutuksiin sekä siihen, edistävätkö vai hidastavatko päätökset jälleenrakennusta.
    – Perustetaan ilmastoministeri ja -ministeriö toimimaan yhteensovittavana suunnittelijana eri toimijoiden välillä.

  • Oikeutta kestäville paikallisyhteisöille ja kaikelle elolliselle

    Ympäristötietoisen globaalin oikeudenmukaisuusliikkeen keskeinen tehtävä on puolustaa ekologisesti kestävien paikallisyhteisöjen oikeuksia kapitalistisen modernisaation jyrältä. Siitä asti, kun Kristoffer Kolumbus eksyi viisisataa vuotta sitten Karibian saarelle, maailman alkuperäiskansat ja muut paikalliset yhteisöt ja kulttuurit ovat kamppailleet eurooppalaisen väkivaltaa ja houkuttelua yhdistelevän maailmanlaajuisen valloituksen kanssa. Tähän on tultu: ihmislaji kukoistaa pian kahdeksan miljardin yksilön voimalla – ja samaan aikaan kielten kuolemat ja eliölajien sukupuutot etenevät kiihtyvää tahtia yhä kaoottisemmaksi käyvässä ilmastossa.

    Paikallisyhteisöjen autonomia ja vastarinta

    Kestävästi elävien paikallisyhteisöjen arki tarjoaa ehkä merkittävimmän voimavaran syväekologiselle liikkeelle. Hyvä ja kestävä elämä on paitsi kuviteltavissa myös todellisuutta vähintään miljardin ihmisten arjessa. He ovat tyypillisesti keskituloisten maiden keskituloisia ihmisiä, joiden toimeentulon muodot ja elämäntapa tarvitse vain hyvin vähän teollista energiaa. Päivät kuluvat paljolti pienviljelyn ja ruuan valmistuksen parissa, hoivatyössä sekä tarve-esineiden ja vaatteiden valmistuksessa ja huollossa. Riittävillä oikeuksilla maahan, muihin luonnonvaroihin ja kulttuuriin syntyy elämänpiiri, jossa on kylliksi ruokaa, terveyttä ja hyvinvointia.

    Kansainvälisesti tällaisten ekologisten pienviljelijöiden oikeuksia ajaa johdonmukaisesti mm. talonpoikien kansainvälinen liike La Via Campesina. Paitsi että sen jäsenjärjestöt ja aktivisti puolustavat jopa henkensä kaupalla maaseudun yhteisöjä maakaappauksia ja kestämättömiä plantaasi-, kaivos- ja rakennushankkeita vastaan, liike työskentelee myös kansainvälisen politiikan areenoilla. Yksi saavutus ja tutustumisen arvoinen teksti on vuonna 2018 La Via Campesinan aloitteista syntynyt YK:n asiakirja United Nations Declaration on the Rights of Peasants and Other People Working in Rural Areas.

    Myös alkuperäiskansat ovat huomionarvoinen ekologisesti kestävästi elävä ryhmä. Valitettavasti suurelle osalle niistä väkivaltainen valloitus on edelleen todellisuutta, vaikka 1950-luvulla luodun kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön pitäisi taata niille oikeuden omaan kulttuurin ja toimeentuloon. Tukalassa tilanteessa alkuperäiskansojen liikkeet ovat voimistaneet kansainvälistä yhteistyötä ja rakentaneet liittolaisuuksia samanlaisia tavoitteita ajavien ryhmien kanssa.

    Parhaimmillaan tällainen yhteistyö muuttaa historian kulkua, kuten tapahtui Meksikon Zapatista-liikkeen vuoden 1994 kansannousun ja demokraattisen itsehallintoalueen perustamisen seurauksena. Kun muutamaa vuotta myöhemmin sen autonomiaa, suoraa demokratiaa, tinkimätöntä tasa-arvoa ja ekologista kestävyyttä korostava ajattelu kohtasi Gandhista ammentavan intialaisen väkivallattoman kansalaistottelemattomuuden perinteen, syntyi maailman kauppajärjestön WTO:n vastainen liike Peoples’ Global Action. Tällä etelän paikallisyhteisöjen päättäväisyydestä kumpuavalla voimalla saatiin pysäytettyä vahingollisen globalisaation pidäkkeetön eteneminen kaikkein brutaaleimmassa muodossa. Chiapas on toiminut inspiraationa myös aikamme yhdelle merkittävimmistä demokratiakampailusta Syyrian kurdienemmistöisen Rojavan alueella.

    Päästövähennyspuheesta kaivamisen lopettamiseen

    Etelän johtajuutta nähdään nykyään paljon ilmastoliikkeessä. Öljyteollisuuden lobbareiden vaikutusvalta Rion vuoden 1992 ympäristökokouksessa oli niin suuri, että YK:n ilmastosopimuksessa ei lainkaan esiinny sanaa öljy tai kivihiili, ja fossiiliset polttoaineet mainitaan vain kun halutaan muistuttaa, että niiden kaivamisen lopettaminen olisi vaikea pala köyhille maille. Riosta asti ilmastopolitiikan huomio onkin valitettavasti ollut kasvihuonekaasujen päästöissä ja niiden vähentämisessä, vaikka vaikuttavampaa ja tehokkaampaa olisi rajoittaa hiilen, öljyn ja kaasun kaivamista ja poraamista.

    Tässä tilanteessa nigerialaisten ympäristöliikkeiden väkevästi esittämä vaatimus fossiilisten polttoaineiden kaivannaistoiminnan lopettamista on tuonut uutta suuntaa ja voimaa. Öljynporauksen haitoista kärsivien vaatimus ”keep it in the ground” pitäisikin olla kansainvälisen ilmastoliikkeen ykkösteema. Tämä toisi päästötarkastelua selvemmin näkyväksi sen, mistä ilmastokaaoksen välttämisessä on kyse: teollisen yhteiskunnan energiaperustan alasajosta ja hyvin erilaisen yhteiskunnan uudelleenrakentamisesta.

    Fossiilisten polttoaineiden kaivannaistoiminnan rajoittaminen ja lopettaminen toisi myös nykyistä selvemmin näkyväksi ilmastonsuojelun valtakamppailun: sata valtavaa suuryritystä on vastuussa tuotannon kahdesta kolmasosasta. Plutokratian oloissa ne ovat pystyneet ja pystyvät torjumaan varsin pienellä vaivalla jotakuinkin kaikki vaatimukset kaivamisen lopettamisesta. Siksi ilmastokamppailun voittamiseksi tarvitaankin todellista demokratiaa, kaikilla tasoilla paikallisesta globaaliin.

    Maaemolle oikeutta ja luonnontuhoamisesta vankilaa

    Toinen etelän liikkeistä kumpuava ajankohtainen vaatimus on Andien alkuperäiskasojen muotoilema maaemon oikeudet. Niiden maailmankuvassa pachamama on pyhä ja sen huomioon ottaminen on välttämätöntä hyvälle elämälle. Ecuadorin ja Bolivian alkuperäiskansojen noustessa 2000-luvun alussa hallitusvaltaan, vaatimus maaemon oikeuksista tuotiin myös osaksi lainsäädäntöä. Idean toteuttaminen on näissäkin maissa vielä alkutekijöissään, mutta liike on globaalisti nousussa.

    Samaan aikaan on noussut vaatimus tehdä luonnontuhoamisesta (ecocide) rikos, esimerkiksi osana kansainvälistä rikostuomioistuinta. Tämä olisi vaikuttava keino tehdä selväksi, että muiden lajien hävittäminen sukupuuttoon tai ympäristön pysyvä myrkyttäminen todellakin on väärin. Nyt tällaisiin toimiin osallistuminen on useimmiten laillinen elinkeino. Maaemon oikeuksien kirjaaminen lakeihin ja luonnontuhoamisen kriminalisointi olisikin tehokas yhdistelmä saada ekokriisiä ruokkivaa toimintaa loppumaan.

    Marko Ulvila

    Julkaistu ensimmäisen kerran Elonkehä-lehden numerossa 1/2020

    Kirjoittaja on harjoittanut globaalia ympäristöintoutunutta demokratia-aktivismia jo viidellä vuosikymmenellä. Hän toimii mm. Siemenpuu-säätiön puheenjohtajana ja Vasudhaiva Kutumbakam -verkoston kv-sihteerinä.

  • Kohtuusliikkeen näkemys paremmasta tulevaisuudesta: Aineellinen tuotanto ja kulutus vähenevät ja huomio käännetään hyvinvoinnin perustaan

    Elonkehä-lehden numerossa 1/2020 ilmestynyt kohtuusliikkeen artikkelityöryhmän kirjoitus

    Ilmaston lämpenemisen, lajikadon ja muun ympäristön vahingoittumisen estäminen on laajalti hyväksytty tavoite. Erimielisyyttä on keinoista ja aikataulusta. Erityisesti kysymykset talouskasvusta, kapitalisesta talousjärjestelmästä ja teknologian mahdollisuuksista jakavat toimijoita.

    Kohtuusliikkeellä on selkeä näkemys talouskasvusta ja teknologiasta: uusiutumattomien luonnonresurssien ylikäyttöön perustuva talouskasvu ei ole jatkossa mahdollinen eikä ”vihreä teknologia” ilman resurssien käytön vähennystä voi yksin estää ympäristön tuhoutumista. Kohtuusliikkeellä ei kuitenkaan vielä ole selkeää jaettua näkemystä tarvittavan talousjärjestelmän yksityiskohdista eikä siitä, miten muutos toteutetaan riittävällä voimakkuudella ja nopeudella.

    Muutoksen välttämättömyys

    Elämme nyt maailmassa, jossa yhtäältä ylikulutus ja ylituotanto ovat arkipäivää ja toisaalta monet perustarpeet jäävät tyydyttämättä. Monimuotoinen luonto ja sen myötä myös ihmiselo ovat romahduspisteessä. Nykyinen taloutemme toimii valtaosin haitallisella tavalla: se on fossiilinmustaa ja betoninharmaata.

    Jatkuva hyvän, paremman ja arvokkaamman rakentaminen ja kasvattaminen eivät enää riitä. On karsittava turhaa ja arvotonta. Esimerkiksi vihertämisen hyödyt valuvat hukkaan, ellei tuotannon ja kulutuksen kuormitus kokonaisuutena vähene. Talouden energiatehokkuuden lisääminen ja puhtaampien teknologioiden hyödyntäminen ovat tärkeitä, mutta riittämättömiä tavoitteita. Aineellisen kulutuksen ja tuotannon tulee kokonaisuutena vähentyä. Materiaalien ja fossiilisen energian käytön vähentämisen myötä bruttokansantuote tullee laskemaan.

    Kohtuullisessa tulevaisuudessa hyvinvointia ei tule mitata bruttokansantuotteen avulla. Hyvinvointijärjestelmän rahoituksen suora kytkös talousjärjestelmän kasvuun on katkaistava. On opeteltava pärjäämään aineellisesti vähemmällä, mutta laadullisesti paremmin. Talousjärjestelmä on ohjattava tukemaan tätä tavoitetta.

    Kohtuusliikkeen tavoittelema tulevaisuus 

    Kohtuusliike tähtää ihmisten ja muun luonnon hyvään ja monipuoliseen yhteiseloon: terveeseen, hyvinvoivaan ja demokraattiseen yhteiskuntaan, jonka yhteiskunta- ja talousjärjestelmät perustuvat tunnustukseen, että olemme osa luontoa. Pyrkimyksenä on turvata kohtuullinen elämä kaikille: nykyisille ja tuleville ihmisille ja muille eliöille.

    Kohtuullisessa tulevaisuudessa olemme niin ihmis- kuin luontosuhteiltamme nykyistä terveemmällä perustalla. Suojelemme, hoivaamme ja vaalimme elämää demokraattisesti ja oikeudenmukaisesti. Talousjärjestelmän valjastamme toimimaan ihmisten ja muun luonnon elämän ehdoilla. Erottavan, pilkkovan ja etäisyyksistä elävän talouskeskeisyyden tilalle nostamme tiiviisiin yhteyksiin ja läheisyyteen perustuvan yhteiselon.

    Resurssi- ja rahoitusvirrat käännämme tuhoisasta aineellisesta rakentamisesta ja sotateollisuudesta hyvinvointi- ja demokratiatyöhön, ilmastonmuutoksen torjuntaan, luonnon monimuotoisuuden tukemiseen ja muuhun yhdessä arvokkaaksi määriteltyyn työhön. Keskitymme vahvistamaan suoraan hyvinvoinnin moninaisia tekijöitä, kuten hoivaa, sosiaalisia suhteita ja paikallisia yhteisöjä, merkityksellistä ja arvoa tuottavaa työtä, uusia yrittämisen ja yhteistyön muotoja, ruumiillista ja henkistä terveyttä sekä resilienssiä luonnonmullistusten keskellä.

    Tehtävämme on siis rakentaa talous- ja yhteiskuntajärjestelmä, joka kanavoi ihmisten innovatiivisuuden hyvinvointityöhön rahan kasaamisen sijaan. Rahasta ei ole jatkossakaan pulaa, sen ovat keskuspankkien toimet jo osoittaneet. Pulaa on kylläkin ollut vastuullisesta rahankäytöstä. Yhdessä opettelemme nyt ottamaan tätä vastuuta, yksilöinäkin, mutta ennen kaikkea yhteisöinä ja rakenteiden tasolla. Opettelemme rakentamaan hyvinvointia rahataloutta hyödyntäen, mutta myös rahasta välittämättä tai rahatalouden ohittaen.

    Aineellinen kulutus ei lopu tulevaisuudessakaan, sillä tarvitsemme ainetta ja energiaa elääksemme. Tuotanto- ja kulutustalouden niin kutsutut lainalaisuudet eivät kuitenkaan enää tulevaisuudessa ole hyvinvointityön keskiössä.

    Miten parempi tulevaisuus saavutetaan?

    Kohtuusliikkeen esittämä toivenäkymä tulevaisuuteen lienee tuttu Elonkehä-lehden lukijoille. Muutostyöllä on kuitenkin jo kiire. Fossiilitalouden aika on ollut lyhyt verrattuina muihin historiamme sivilisaatioihin. Siirtyminen kohti ekologisesti kestävämpiä olemisen tapoja tulee tapahtumaan. Muutos tapahtuu helpommin väkevällä valmistautumisella kuin äkkinäisesti räsähtäen.

    Muutosta on tehtävä monipuolisesti. Muutos on dynaaminen ilmiö, joka rakentuu monella tasolla. Teemme Kohtuusliikkeenä monenlaista vaikuttamistyötä, esimerkiksi kansalaisliikehdinnän keinoin sekä kunnallisten ja valtakunnallisten päättäjien parissa. Huolta kuitenkin herättää, että riittääkö tämä. Monet muutostyöhön liittyvät kysymykset ja kipupisteet ovat vielä vaille vastausta.

    Miten puramme epätasa-arvoa ja haitallisia vallan linnakkeita? Miten huomioimme erilaiset intressit ja ryhmät? Vaadimmeko julkiselta vallalta ja poliitikoilta vastuunottoa vai onko tehokkaampaa toimia itse suoraan? Tuoko tavanomainen vaikuttamistyö tarvittavan muutoksen vai vaaditaanko kapinaa? Miten paikallisyhteisöjen, kaupunkien, kansallisvaltioiden ja kansainvälisen yhteistyön tarpeet huomioidaan? Voimmeko tehdä kaikkien kanssa yhteistyötä vai onko meidän valittava puolemme?

    Kaikkiin tulevaa eloa määrittäviin kysymyksiin ei löytyne vastauksia yksin Kohtuusliikkeestä.

  • Elinkeinot tulevat muuttumaan ilmaston muutoksen ja ympäristön vahingoittumisen vuoksi

    Kohtuusliikkeen aktiivi Elina Hemminki pohtii eri elinkeinojen muutoksisa ympäristö- ja ilmastohaasteiden myötä. Kirjoitus julkaistiin alun perin Vapaus valita toisin ry:n blogissa http://vapausvalitatoisin.blogspot.com/2020/01/elinkeinot-tulevat-muuttumaan-ilmaston.html.

    Marraskuussa 2019 Vapaus Valita Toisin (VVT) yhdistys yhdessä Suomen luonnonsuojeluliiton kanssa
    järjesti seminaarin ”Ympäristöongelmien ratkaisu vaatii talouden muutosta”. Tilaisuuden tallenne on
    löydettävissä VVT sivuilta https://www.vapausvalitatoisin.com/.

    Seminaarissa keskusteltiin talouselämän ja ympäristöongelmien yhteydestä: kuinka luonnon ympäristön
    muutokset – erityisesti ilmaston muutos – ja niiden torjunta vaikuttavat talouteen? Tämän näkökulman
    toivottiin täydentävän aiemmin ja useammin esillä olleita näkökulmia: mikä on yritysten, elinkeinoelämän ja kaupan rooli ilmaston muutoksen ja muun ympäristön pilaantumisen estossa, kuinka tarvittavat muutokset voidaan tehdä, mistä tarvittavat resurssit saadaan ja kuka maksaa.

    Oras Tynkkynen alusti teemasta ”Kestävyyskriisi ja maailmantalous” ja Anni Huhtala teemasta
    ”Ilmastonmuutos ja Suomen talous”. Molemmat viittasivat Nicholas Sternin 2000-luvun alun raporttiin (Stern Review on the Economics of Climate Change). Raportti käsittelee ilmastonmuutoksen talousvaikutuksia ja taloustieteilijöiden keskuudessa se on ollut merkkipaalu ilmastonmuutosta koskevassa keskustelussa. Alustuksia kommentoivat Pasi Heikkurinen Helsingin yliopistosta, Jyrki Alkio työ- ja elinkeinoministeriöstä ja Hanna Aho Suomen luonnonsuojeluliitosta.

    Kestävyyskriisin kolmesta osa-alueesta – ilmastonmuutos, biodiversiteetin väheneminen (”kuudes
    sukupuuttoaalto”) ja luonnonvarojen ylikulutus – Oras Tynkkynen kuvasi ilmastonmuutosta ja lajikatoa.
    Lajikadon kohdalla hän esitteli OECD:n 2019 raporttia biodiversiteetin ja talouden yhteydestä. Anni Huhtala totesi ennustamisen vaikeuden, mutta korosti ennakoinnin ja sopeutumisen tarvetta taloudessa, myös epäsuoriin vaikutuksiin. Kommentoijien keskeisenä teemana oli suhtautuminen talouskasvuun: Voidaanko tarvittavat muutokset tehdä, jos hyvinvointia mitataan BKT:lla? Riittääkö ”vihreä talous” vai tarvitaanko myös tuotannon ja materiaalisen kulutuksen laskua?

    Miten Suomen elinkeinoelämä kehittyy?

    Kenellekään esiintyjistä ei ollut esittää selkeää visiota, millaisia yrityksiä Suomessa on jatkossa ja mihin
    Suomen elinkeinoelämä kehittyy. Tämä on ymmärrettävää, koska on vaikea ennakoida, mitä päättäjät ja
    talouselämä maailmanlaajuisesti tekevät ja millaiset vyöryt lähtevät liikkeelle. Ja ennen kaikkea,
    tapahtuvatko tarvittavat muutokset rauhanomaisesti.

    Minun käsitykseni mukaan tulevaisuuden elinkeinot, yritykset ja kauppa ovat laadultaan ja määrältään varsin erilaisia kuin tänä päivänä. ”Business as usual” tuskin jatkuu, edes ekologisemmin hoidettuna. Etenkin biofyysisen ympäristön muutos muuttaa elinkeinoja, sekä suoraan että sosiaalisten seuraamusten vuoksi. Ja toisaalta ilmaston lämpenemisen ja ympäristön pilaantumisen esto muuttavat elinkeinoja.

    Energian tuotannossa muutoksen suunta on osittain määritelty: siirrytään pois fossiilisista polttoaineista
    uusiutuviin (ja joidenkin mielestä myös ydinvoimaan). Energiaa koskevassa keskustelussa lähtöoletuksena
    on usein, että energian käytön määrä jatkuu entisellään tai nousee. Myös vaikutukset muihin elinkeinoihin ja kauppaan ovat jääneet etäisiksi. Mutta kuten Hanna Ahon referoima tapaus Uniper osoittaa, siirtymä pois fossiilista polttoaineista ei tule olemaan helppo taloudellisten intressien vuoksi, ei edes Euroopassa.
    Alankomaat ovat lain avulla päättäneet ajaa alas hiilivoiman käytön 2030 mennessä. Uniperillä on
    hiilivoimaloita myös Alankomaissa ja se on uhannut Alankomaita korvauskanteella hiilikiellon takia. Uniperin suurin osakkeenomistaja on suomalainen Fortum. Uniper myös suunnittelee uuden hiilivoimalan avaamista Saksaan.

    Metsä- ja maataloutemme suunta?

    Metsätaloutta koskevassa keskustelussa ilmaston muutoksen hidastaminen ja biodiversiteetin säilyttäminen on oikeutetusti nostettu esiin. Mutta niiden vaikutukset nykyiseen talouteen on esitetty syynä olla tekemättä tarvittavia toimia. Vähemmän on keskusteltu siitä, millaiseksi uusi metsätaloudellinen toiminta halutaan ja mitä se tarkoittaa työn ja kaupan kannalta. Maanviljelyn kohdalla on alettu tuoda esiin, että ruoan tuotannon vaikeutuessa Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, myös Suomen maanviljelyä tarvitaan. Mutta ei nykyisessä muodossaan vaan sellaisessa, että se on riippumaton fossiilisista polttoaineista ja ulkomaisista tuotantopanoksista (polttoaineet, rehut, lannoitteet, torjunta-aineet, ja muuta kemikaalit). Mutta miten tämä toteutuessaan vaikuttaa ihmistyövoiman tarpeeseen ja väestön asumispaikkaan ja maaseudun elinkeinoihin laajemmin?

    Mitä tapahtuu Suomen ulkopuolella? Suomen nykyinen yritystoiminta ja tuotteet tähtäävät ulkomaan vientiin. Entäpä, jos kysyntä ulkomailla muuttuu? Suomeen tuodaan paljon tavaroita, joita periaatteessa voisi Suomessa valmistaa tai tuottaa. Jatkuuko pakettien rahtaus maasta toiseen? Säilyykö maailmanlaajuinen työnjako ennallaan jatkossakin vai palataanko paikallisempaan talouteen? Mitä se tarkoittaa Suomen yritysten kannalta?

    Millaista osaamista ja investointeja tulevaisuudessa tarvitaan?

    Miten taloudessa pitäisi varautua tulevaan? Millaista koulutusta Ja millaisia investointeja tarvitaan? Jos
    ihmiset eivät enää muutakaan kaupunkeihin, vaan asutus tulee jakautumaan tasaisemmin eri puolille
    Suomea, myös yhteiskunnan infrastruktuurin tulisi seurata mukana. Millaisia kuljetusyhteyksiä tulisi tehdä ja minne uudet sairaalat ja koulut rakennetaan? Jos rakentamisessa siirrytään ekologisempaan tapaan, millaisia yrityksiä ja ammattilaisia tarvitaan? Ja mistä ne saadaan?

    On vaikea ennustaa, kuinka tosissaan ympäristöongelmiin Suomessa ja muualla maailmassa puututaan
    ennen pakkoa ja kuinka rauhanomaisesti se tapahtuu. Taloudessa on ollut tapana ennustaa tulevaa
    menneestä kehityksestä, mutta nyt ei niin voi tehdä. Mutta tulevaisuuden ennakointi on silti tärkeätä, vaikka se suurelta osin onkin valistunutta arvausta. Eri skenaarioiden miettiminen ja vaikutusketjujen loppuun saakka miettiminen auttanee vähentämään mihinkään johtamatonta kinaamista ja parantamaan
    varautumista uusin tilanteisiin. Varautumisessa kiireellisiä ovat mm. ammattikoulutuksen ja
    täydennyskoulutuksen rakentaminen todennäköisiin tulevaisuuden ammatteihin. Esimerkiksi käsityötaitoja ja uudenlaista maanviljelystaitoa tarvittaneen. Myös varautuminen väestön liikkumiseen eri maiden välillä on perusteltua.

    Tällä hetkellä luonnonvaroja ylikäytetään. Myös maapallon jätteiden käsittelykyky on ongelmissa. Nykytiedon perusteella on selvää, että paitsi fossiilisen energian käytön lopetusta myös materiaalisen tuotannon ja kulutuksen määrän tulee laskea, jotta ympäristötavoitteet saavutetaan. Kierrätystalous on tärkeätä, mutta ei yksin ratkaise luonnonvarojen ylikäyttöä. Materiaalisen kulutuksen kokonaismäärä riippuu sekä ihmisten lukumäärästä että yksilökohtaisen kulutuksen määrästä. Ihmismäärä on kasvussa ja kulutus eri ihmisten ja maiden välillä on varsin epätasaisesti jakaantunut. Materiaalisen tuotannon ja kulutuksen määrän vähennys on vaativa tehtävä – vaikkakin välttämätön.

    Ympäristökatastrofit tulevat koskemaan maapallon eri alueita eri lailla. Suuretkin väestön liikkumiset ovat
    mahdollisia. Mutta suurten negatiivisten sosiaalisten vaikutusten – esimerkiksi massamuutot, sodat ja muut konfliktit – tapahtuminen on epävarmempaa kuin biofyysisen ympäristön muutoksen. Toivottavasti niitä ei ainakaan ensivaiheessa tarvitse huomioida mietittäessä tulevaisuuden elinkeinoelämää Suomessa.

    Elina Hemminki
    Kirjoittaja on Vapaus valita toisin yhdistyksen hallituksen jäsen, LKT (lääketieteen ja kirurgian tohtori), tutkimusprofessori -emeritus

  • Kohtuuden joulun julistus

    Salon TaKoPajan Kohtuuden joulun julistus luettiin Salon Hyvänmielentorilla 1.12.2019. Julistuksen on kirjoittanut ja luki Eeva-Stiina Lönnemo.

    Joulu on jo ovella. Hyvän mielen torilla. Ihan tässä lähellä. Se alkaa kohtaamisista – tässä ja nyt. Joulu on jo sitä, että tervehdimme toisiamme ja vielä syvemmin sitä, että kysymme toisiltamme mitä sinulle kuuluu? 

    Tänä jouluna olen sydänjuuriani myöten huolestunut ja surullinen siitä miten me kohtelemme luontoamme ja itseämme. Maapallomme ohuen ohut humuskerros, sen metsät, järvet ja valtameret ovat pitäneet meitä ihmisiä hengissä jo 200 000 vuotta. Ja vain viimeisten reilun 150 vuoden aikana me länsimaisen teollisuusyhteiskunnan ihmiset olemme luoneet fossiilisen polttoaineen voimalla tämän ennennäkemättömän menon: olemme tuhoamassa meret, maan, metsäluonnon monimuotoisuuden, elonkirjon, ilmakehän. 

    Emmehän me tätä halunneet! Olemme vain tahtoneet luoda hyvää, yhä parempaa elämää itsellemme, lapsillemme! 

    Tänä jouluna vuonna 2019 meidän suomalaisten ja salolaisten on viimeinkin ymmärrettävä, että hyvää elämää ei tuo tavara, ylellisyys, ylikulutus, kiire ja ns. menestys. Hyvän elämän ainekset ovat lähempänä kuin luulemmekaan: ihan tässä vieressä: yhteydessä toisiin ihmisiin, naapuriavussa, talkootyössä, yhdessä tekemisessä, kiireettömässä olemisessa, luonnon materiaaleissa, ensisijaisten tarpeittemme tyydyttämisessä: lämpöä, suojaa, hyvää yksinkertaista ruokaa ja ystävyyttä me tarvitsemme. Emme muuta. 

    Minkälaista on hyvä elämä? Se löytyy kun etsiydymme ihmisyyden alkulähteille: kun kysymme: mikä on kaunista, hyvää ja totta. Minulle kauneutta on kirkas meri tai järvi, töyhtötiaisen laulu tai vanhan metsän humina. Minulle hyvyyttä on rauhan työ, toisenlaisen ihmisen ymmärtäminen ja rohkeus erilaisuuden kohtaamiseen. Minulle pyhää on itse elämä: kalojen, lintujen ja koppakuoriaisten. Miettikääpä sudenkorentojen, merien, jokien, purojen, niittyjen ja metsien ihmeellisyyttä! Jokaisen ihmiset elämä on pyhä. 

    Ecuadorissa jo vuonna 2008 kirjoitettiin perustuslakiin luonnolle oikeudellinen asema, ihmis- ja lasten oikeuksien rinnalle. Tämä liike on levinnyt Boliviaan, Intiaan, Amerikkaan, Kolumbiaan, Meksikooon, Uuteen Seelantiin ja jopa Eurooppaan Englantiin ja Ruotsiin. Voisiko Salosta lähteä liikkeelle tämä maailmanlaajuinen ymmärrys: me olemme osa luontoa ja meillä kaikilla on oikeus elämään. 

    Kohtuullista, kiireetöntä joulua kaikille eläville! 

  • Uusmaalaistujien tukiverkosto

    Mietitkö maalle muuttamista? Haluatko kohtuullistaa elämäntapaasi, rauhoittua, parantaa sinun, perheesi ja ystäviesi elämänlaatua, paikallistua ja lisätä omavaraisuutta elämässäsi ja/tai kehittää sitä? Kohtuusliikkeen maalle muuttavien ja maalla asuvien tukiverkosto tarjoaa tukea käytännön taidoissa, sosiaalisissa ja psykologisissa kysymyksissä sekä mahdollisuuden yhteisölliseen yhteydenpitoon. 

    Aatamilan tila:

    Aatamila on Heinolan Hujansalossa sijaitseva pientila. Aatamilan uusväki hankki tämän museoviraston suojeleman tilan purkukuntoisena vuonna 2017. Rakennusten ja perinteisen pihapiirin lisäksi tilalla on muutamia hehtaareita metsää, peltoa ja vettä. Haaveena on luoda yhteisöllinen tila, jota voi käyttää monipuolisesti uusmaalaisten käytäntöjen ja kulttuurin tukemiseen. Rakennusten kunnostus sekä keräily ja pyynti ovat Aatamilassa ensimmäisiä askelia kohti omavaraisuutta.

    Yhteyshenkilö: Pasi Heikkurinen, p. 044 3309999

     

     

    Lönnemo: 

    Lönnemo on Salon Perttelissä sijaitseva 1,6 ha pientila, jossa Paula ja Eeva-Stiina elävät yksinkertaisesti, vuodenaikojen rytmissä, pitkälti käsin tehden, omavaraisuuteen pyrkien. Tilalla on omavaraispuutarha, kanoja, lampaita, puu- ja aurinkoenergialämmitys, oma kaivo, ulkohuussi jne. Lönnemon pientilalla vaalitaan hitautta, hiljaisuutta, luonnonmukaisuutta ja kauneutta. Uusmaalaistuneet he ovat 1980- ja 90-lukujen alusta. Lönnemon Paula ja Eeva-Stiina perustivat vuonna 2010 kansalaisryhmän www.tasauskohtuuspaja.net  

    Yhteydenotot: Paula Lönnemo, p. 050 5672925, #Lönnemo @PLonnemo 

     

    Liity tukiverkostoon!

    Haluatko jakaa kokemuksiasi muille? On ilo saada uusia mukaan!

    Jos haluat liittyä tukiverkostoon, lähetä yllä olevien esimerkkien kokoinen esittely yhteystietoineen: https://www.kohtuusliike.fi/ota-yhteytta/

  • Beyond Growth -suositukset: Hyvinvointi ja kestävyys EU-politiikan keskiöön

    ”EU:n ja sen jäsenmaiden tulee asettaa hyvinvointi ja planeetan tulevaisuus politiikan keskiöön.”

    ”Talouskehitystä määrittelevä EU:n vakaus- ja kasvusopimus tulisi korvata hyvinvointi- ja kestävyyssopimuksella.”

    ”Keskeisistä politiikkatoimista ja budjettiprosesseista tulee tehdä läpinäkyvät vaikutustenarviot, joilla varmistetaan politiikan ja budjettien kestävyys.”

    Tässä osa kattavasta politiikkasuositusten listasta, jotka lähes 200 hengen asiantuntijajoukko laati ainutlaatuisessa Beyond Growth – Indicators and politics for people and planet -konferenssissa 28.-29.10.2019 Helsingissä. Konferenssi kokosi laajan joukon kansainvälisiä ja suomalaisia kestävyyden, talouden, mittaamisen, EU-politiikan ja kohtuutalouden toimijoita. Pääpuhujina kuultiin mm. kohtuutalouden kärkinimiin kuuluvaa antropologi Jason Hickeliä sekä Skotlannin hallituksen avoimen hallinnon johtajaa ja WEAll-hankkeen puheenjohtajaa Doreen Grovea.

    Upeaa kansainvälistä yhteistyötä yhteisten tavoitteiden – aidosti kestävämmän politiikan – eteen!

    Konferenssin järjesti suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingo ry yhteistyöjärjestöjen kanssa. Videotallenteet täällä: maanantai 28.10. ja tiistai 29.10. Kannattaa lukea myös Fingon uutinen täällä.

  • Suomen ensimmäinen yliopistokurssi kohtuutaloudesta syksyllä 2019

    Suomen ensimmäinen yliopistokurssi kohtuutaloudesta järjestetään Helsingin
    yliopistolla loppuvuodesta 2019

    Jatkuva kasvu rajallisella planeetalla on mahdottomuus – ja sen tavoittelu seisoo menestyksekkään
    ja kestävän ympäristö- sekä hyvinvointipolitiikan tiellä. Tämä on opetuksen lähtökohta Suomen
    ensimmäisellä kohtuutalouteen keskittyvällä yliopistokurssilla Helsingin yliopistossa.

    Kurssin nimi on Organizations and economic degrowth, ja se järjestetään loppusyksystä 2019 osana
    Elintarviketalouden ja kulutuksen maisterinohjelmaa maatalous-metsätieteellisessä
    tiedekunnassa. Kurssin opettaa degrowth-tutkija ja -aktiivi Kristoffer Wilén yhdessä Taloustieteen
    osaston yliopistonlehtori Pasi Heikkurisen kanssa.

    Kurssilla opiskelijat analysoivat mm. taloudellisten toimijoiden kasvuriippuvuutta sekä pyrkivät ymmärtämään mitä kasvuton tai kohtuutalouteen perustuva yhteiskunta käytännössä tarkoittaisi eri toimijoiden näkökulmasta.

    ”Kurssin aihe on joka vuosi ajankohtaisempi, sillä absoluuttista irtikytkentää talouskasvun ja
    luonnonvarojen kulutuksen välillä ei ole tapahtunut eikä näytä olevan näköpiirissä. Toisin sanoen
    kasvuun perustuva talous aiheuttaa joka vuosi yhä suurempia tuhoja ympäristölle.
    Kasvuhakuisuudesta vapautuminen on yksi varteenotettava vaihtoehto yhteiskunnille palata taas
    kestävälle polulle”, kertoo kurssin pääluennoitsija Wilén.

    Elintarviketalouden ja kulutuksen maisteriohjelmassa on muutenkin vahva kestävyyspainotus. Koulutusohjelmajohtaja Heikkurinen mainitsee, että kurssitarjonnassa löytyy kohtuutalouskurssin lisäksi kestävyysteorioihin syventyvä kurssi sekä ekologisen taloustieteen ja poliittisen ekologien kurssit, ja kannustaa kovasti kiinnostuneita hakemaan kevään haussa maisteriohjelmaan.

    Lisätietoja osoitteesta:
    https://www.helsinki.fi/fi/ohjelmat/maisteri/elintarviketalouden-ja-kulutuksen-maisteriohjelma 

    Esimerkkejä organizations and economic degrowth -kurssin kirjallisuudesta:
    D’Alisa, G., Demaria, F., Kallis, G. (Eds.) (2015). Degrowth: A Vocabulary for a New Era. Routledge:
    London.
    Joutsenvirta, M., Hirvilammi, T., Ulvila, M., Wilén, K. (2016). Talous kasvun jälkeen. Gaudeamus:
    Helsinki.
    Kallis, G. (2018). Degrowth. Agenda Publishing: Newcastle-upon-Tyne.

  • Kohtuusasiantuntija Ruotsista! Pella Thielin luento 18.11. Helsingissä

    Kohtuusaktivisti Pella Thiel saapuu Suomeen 18.11.2019 pitämään vierailijaluentoa aiheesta ”Just transition to sustainability – insights from the Global South and North”. Alla lisää Thielistä ja luennosta – suosittelemme lämpimästi tutustumaan myös Thielin blogiin http://pellathiel.se/about-me/

    Luento pidetään englanniksi.

     

    Just transition to sustainability – insights from the Global South and North

    Place: University of Helsinki, Viikki Campus, Info Center, Room 235 (Auditorium 2)
    Time: Monday 18 November 2019 at 4-7 pm

    Speaker: Pella Thiel works with relational, systemic activism, change processes and leadership för a society in harmony with nature. She is a co-founder and board member of the Swedish Transition Network, End Ecocide Sweden, Save the Rainforest Sweden and the swedish Network for Rights of Nature. She coordinated the first two Rights of Nature Conferences in Sweden. She has edited two books on nature interpretation and is currently working on a book on rights of nature. Pella has an MSc in Ecology from Stockholm University with the thesis on rainforest restoration in Ecuador. She enjoys pigs, her greenhouse (which has been under construction for four years) and having her hands in the soil at the smallholding in the archipelago of Stockholm where she lives. She is part of the eco-psychology/activist NGO Lodyn, UN Harmony with Nature initiative and the Common cause international network. The WWF has named her environmental hero of the year 2019.

    Background: Calls for significant societal transformations are growing because of the alarming trends of climate chaos, species extinction and pollution. Active networks of scholars, activists and practitioners are building alternatives on both on the ground and on intellectual speheres. The event will update on some of the interesting processes, such as the omställningrörelse in Sweden and systemic alternatives from the global South. Pella Thiel from Sweden will deliver the keynote.

    Co-organisers: Department of Economics and Management at the University of Helsinki in collaboration with Siemenpuu Foundation’s working group on ecological democracy, Finnish Degrowth Network and Sustainable Change Research Network.

    Welcome, free entrance!

    More information:

    https://www.suchresearch.net/events-1
    http://pellathiel.se/about-me/
    Marko Ulvila, Siemenpuu Foundation marko.ulvila at kapsi.fi