Kohtuusliike

Kategoria: Uncategorized

  • Kolin Kohtuus vaarassa tulee taas! 11.-13.10.

    Tervetuloa Kohtuus vaarassa -tapahtumaan  11.-13.10.2019 Joensuussa ja Kolilla!

    Seminaarin teemana Terve luonto, terve mieli. Aiheina mm. ekologinen jälleenrakennus ja muutosliikkeet. Juhlimme myös merkkivuotta – 10 vuotta kohtuustoimintaa!

     

    TORSTAI 10.10. klo 18 Kohtuusjuhla – konsertti 

    Kohtuus vaarassa -liikkeen 10-vuotiskonsertti Pakkahuone, Rantakatu 2, Joensuu. Kohtuuspamfletti. Elonkirjo edellä – julkkarit.

    Esiintyjinä Tatu Kaihua, Matti Sakari, Liisa Ruusukallio, HOPS, Leila Luukkainen ja Tekramütisch. Juontajana Sanna Kärkkäinen.

    Jatkot Sointulassa, Kirkkokatu 22, klo 21 Duo Suonna Kononen ja Arto Pajukallio.

     

    KOHTUUS VAARASSA – seminaari 11.-13.10.

    Tapahtuma on ilmainen.    

     

    PERJANTAI 11.10.

    Klo 12-15 Yliopisto-osuus sali Educa E200

    ”Ekologinen jälleenrakennus – miten se tapahtuu?”  Pj.  prof. Ari Lehtinen

    – KTT, Bios-tutkija Paavo Järvensivu: Ekologinen jälleenrakennus

    – KTT, tutkija Galina Kallio: Ruoantuotanto ja maaperän hiilensidonta

    – kahvitauko

    – Prof. Arto O. Salonen: Sitä kohden, mikä tekee elämästä elämisen arvoista

     

    Siirrytään Kolin Seurojentalolle, Merilänrannantie 4c, kimppakyydein. Lähtö Educalta.

    Päivällinen Seurojentalolla klo 18.

     

    Klo 19 -20.45 ”Muutoksentekijät?”

    ”Muutosliikkeet ja muutoksen tekijät – kysymys muutosliikkeiden organisoinnista” Keskustelusessio: Eeva Houtbeckers, tutkija, kohtuusaktivisti; Antti Majava, kuvataiteilija, ympäristöasiantuntija, BIOS;  Marko Ulvila, kohtuus ym. aktivisti; Tere Vaden, filosofi, BIOS .

    Työpajaryhmien ensimmäinen kokoontuminen.

     

    Klo 21-22 konsertti Kolin kirkossa, Ylä-kolintie 4a: lausuja, kirjailija Elsi Komu: Oi sukuni suuri: eläimet – Eeva Kilven runoja & klassista musiikkia jousiduo Aino Korrensalo (viulu) ja Tähti Oksanen (sello).

     

    LAUANTAI 12.10.

    Aamupala Ryynäsessä 8.30-9.45

     

    Klo 10-12 ”Toisin jo nyt -parempi vaihtoehto?”

    Keskustelusessio 10-10.45:

    ”Uutta runsautta kulutuksen sijaan”, ”Korvaavia nautintoja”: Elonkehän päätoimittajat Kaisa Naukkarinen ja Osma Naukkarinen; jälkikapitalistisen talouden tutkija Tuomo Alhojärvi ja hiljaisuustutkija Noora Vikman.

     

    Pajat 10.45-12

    Lounas Seurojentalolla 12-13

     

    13-15.30 retki Kolin huipulle aluksi hiljaisuudessa päättyen metsäjoogahetkeen (Pirjo Kukkonen) ja nousu Ukko-Kolille, runolaulua Kaisa Naukkarinen & Kaarne Karjalainen.  Ennen retkelle lähtöä Seurojentalolla Heikin pieni luontohetki.

    Kahvia Seurojentalolta ja Ryynäsestä.

     

    Pajat 15.30-18

    Päivällinen seurojentalolla 18-19.

     

    19-20 Jorma Luhdan kuvaesitys Seurojentalolla Suomen suoluonnosta: Maailman kaunein maisema.

    Kahvitauko.

     

    20 Kohtuusiltamat:

    Koululaisilmastoaktiivit, teatteriohjaaja Hanna Kirjavainen, Huck Middeke: Reality survival (suomeksi), Irman essunäytös, Ikiruuhi, Katrijn Convents, Kaisa Naukkarinen, Tatu Kaihua, nonstop-tyyppinen yhteisötaidepiste ym!

     

    SUNNUNTAI 13.10.

    Aamupala Ryynäsessä 7.45-8.45

     

    Klo 9-12 ”Käänteitä Kolilta”

    9-10 Tere Vaden, filosofi, BIOS, Omavaraopistoaktiivi: ”Ylikulutuksen synnyt ja taudin parantaminen – 10 mennyttä vuotta ja mitä seuraavat 10 tuovat?”

    10-10.45 pajojen loppuistunnot

    11-12 yhteinen koonti ja jatkotoiminnasta sopiminen

    12 lounas

    Paluu Joensuuhun kolmen junalle kimppakyydein.

     

    Herkulliset ruokailut hoitaa vegaaninen pitopalveluyritys Osuuskunta Myötävoima. Aamupalat Ryynäsessä.  

    Työpajojen alustavat otsakkeet: 1. Biotopia – unelma eri lajien välisen syvällisen yhteisöllisyyden tiedostamisesta; 2. Minkälaista tietämistä tarvitsemme?; 3. Luonnon monimuotoisuus, lajikato, perinneympäristöt; 4. Metsäryhmä, metsät ja suot; 5. Ruokaryhmä, peltojen hiilensidonta, kumppanuusmaatalous; 6. Kansalaistoiminta. Elokapina. Rauha, konfliktit ja ilmasto; 7. Jälleenrakennus ja uusmaalaistuminen.

    Tapahtuma tuotetaan yhdessä Opintokeskus Siviksen kanssa. 

    Lisätietoja www.kohtuusvaarassa.com ja markku.o.aho@gmail.com.

  • Suomen kohtuusliike tukee #FridaysForFuture – liikettä ja kehottaa kaikkia aikuisia osallistumaan kansainväliseen #WeekForFuture – toimintaan 20.-27.9.2019.

    #FridaysForFuture – liikkeen nuoret järjestävät ilmastolakkoja perjantaisin ympäri maailmaa. Nuoret vaativat, että päättäjät tekevät Pariisin sopimuksen mukaista ilmastopolitiikkaa, jotta globaali lämpeneminen pysyy 1,5 asteen alla. Liike muodostui Greta Thunbergin kolmen viikon koululakon myötä syksyllä 2018. Liikkeen ensimmäiseen kansainväliseen lakkoon 15.3.2019 osallistui noin 2,5 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa. Greta Thunberg ei vaadi, että päättäjät kuuntelisivat häntä, vaan että päättäjät kuuntelisivat tiedettä ja toimisivat sen mukaan. Jotta meillä olisi mahdollisuus pysyä 1,5 asteen alla, päästökäyrän olisi jo vuonna 2020 käännyttävä alaspäin. Ellei suunta pian muutu, edessä saattaa olla laajamittainen yhteiskunnan romahdus.

    Nuoret kutsuvat nyt aikuisia osallistumaan ilmastolakkoon perjantaina 27.9. Koulut ja työpaikat muodostavat yhteiskunnan perustan ja jos molemmat menevät lakkoon yhteiskunta pysähtyy. Nuoret ovat jo vaatineet muutosta. Nyt ilmastokriisi vaatii, että aikuiset tekevät samoin.

    Nuoret kehottavat ammattiyhdistyksiä ja -liittoja julistamaan lakkoa 27.9. Kansalaisten oikeudet ja turvallisuus on turvattava. Nyt on aika tehdä suunnanmuutos ja siirtyä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan. Siksi nuoret pyytävät ammattiliittoja mukaan kehottamaan poliitikkoja välittömästi puuttumaan ilmastokriisiin.

    Nuoret ovat 10-20 vuoden ikäisiä. Jotkut ovat istuneet eduskuntatalojen, parlamenttien ja kuntatalojen edessä jo vuoden verran. Nuoret ajattelivat, että joka perjantainen koululakko olisi ollut riittävän vahva signaali. He halusivat uhrata osa koulutuksestaan, vaatiakseen tulevaisuutta. Mutta edelleen päästöt lisääntyvät ja Pariisin sopimusta ei
    noudateta.

    Greta Thunberg
    Kuva: Anders Hellberg

    ”Te aikuiset sanotte, että välitätte lapsistanne yli kaiken. Nyt teillä on mahdollisuus osoittaa se. Tarttukaa siihen!”

    Yhdessä vaadimme, että:

    Suomi toteuttaa aikeensa olla maailman ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointivaltio.

    Suomi sitoutuu päivittämään ilmastolain niin, että siihen kirjattavat päästövähennys- ja hiilinielutavoitteet ovat linjassa 1,5 asteen lämpenemisrajan kanssa.

    Fossiilisten polttoaineiden suorat ja epäsuorat tuet on lakkautettava.

    Siirtymä fossiilivapaaseen yhteiskuntaan on toteutettava reilusti.

    Kirjoittanut: Paula Lönnemo

    Linkkejä:

    https://www.theguardian.com/commentisfree/2019/may/23/greta-thunberg-young-people-climate-strikes-20-september
    https://fridaysforfuture.org/events/map
    https://www.facebook.com/events/929882457363184/ (Helsinki)
    https://www.facebook.com/events/407854053457772 (Salo)
    https://www.facebook.com/EarthStrikeFi/

  • Talous ekologisen kriisin aikana -raportti, ja mitä janoamme lisää

    Miltä talouspolitiikan tulisi näyttää rajallisten luonnonvarojen ja akuutin ympäristökriisin maailmassa? Tähän varsin huimaavaan kysymykseen hahmotellaan vastauksia väitöskirjatutkija Johanna Perkiön kirjoittamassa raportissa Talous ekologisen kriisin aikana. Vasemmistofoorumin julkaisema raportti on oivallinen synteesi ydinkysymyksistä, joihin tulisi ympäristökriisin taltuttamiseksi puuttua sekä samalla ajankuva tämänhetkisestä vaihtoehtoisesta ja ympäristön kantokyvyn huomioivasta yhteiskunnallisesta keskustelusta Suomessa. Helposti lähestyttävä lukusuositus myös niille, joille aihe on uusi.

    Raportin lähtötilanne on, että 1) elämme sen mittaluokan ympäristökriisissä, joka uhkaa jo yhteiskuntien selviytymistä ja 2) kriisiä ei todennäköisesti voida ratkaista ilman, että taloudellisen toiminnan peruslogiikkaa muutetaan.

    Jos haluamme selvitä, maapallon elinkelpoisuuden turvaaminen on asetettava politiikassa kaiken muun yläpuolelle ja yhteiskuntien resurssit on valjastettava toteuttamaan siirtymä, joka asettaa ihmistoiminnan ekologisesti kestäviin rajoihin.

    Kriisin ja romahtamisen retoriikka voi olla luotaantyöntävä aloitus edistysuskoisessa kulttuurissa marinoiduille lukijoille. Toisaalta raportti ei niinkään uppoudu nykytilanteen ongelmiin vaan lähtee nimenomaan hakemaan ratkaisuja. Raportissa kuvataan nykyisen talouspolitiikan logiikkaa ja aukkoja (mm. päästökauppaan ja markkinoihin nojaava politiikka) sekä näille vaihtoehtoisia malleja (mm. vahva julkinen ohjaus, keskuspankkirahoitus ja perustulo) ja lopussa esitetään viisi toimintasuositusta:

    1. Kokonaisvaltainen ekologisen siirtymän ohjelma

    2. Talouspolitiikkaa ohjaavan ajattelun päivittäminen materiaalisten rajoitusten aikaan

    3. Työajan lyhennys ja tuottavuustavoitteiden höllääminen

    4. Perustulon käyttöönotto

    5. Yhteisö- ja solidaarisuustalouden laajentaminen

    Ilmastokeskustelua kehystää valitseva taloustieteellinen ajattelu, jossa perimmäisenä oletuksena on, että hiilineutraalissa yhteiskunnassa globaali kapitalismi ja siihen kytkeytynyt elämänmuotomme jatkuu jotakuinkin ennallaan.

    Suosituksista ensimmäistä, toista ja viimeistä on vaikea ohittaa. Kaksi ensimmäistä tuntuvat loogisilta ensiaskeleilta ekologisen jälleenrakennuksen toteuttamiseksi. Toki ”ajattelun päivittäminen” on elävä ja dynaaminen, poliittisten päätösten lomassa rakentuva prosessi, jolla ei ole päätepistettä ja joka jatkuu muutoksen lomassa. Hyvä alku tälle ajattelun päivittämiselle olisi esimerkiksi raportissa mainittu ekologisen kestävyysvajeen laskelma perinteisen Valtiovarainministeriön kestävyysvajelaskelman rinnalle.

    Viides suositus on puolestaan helppo kuitata olankohautuksella, sillä kyse on marginaalisista ja monelle huomaamattomista talouden muodoista. Vaikka osio sai raportissa muita vähemmän huomiota, tässä suosituksessa on suurissa määrin muutoksen ydin. Yhteisö- ja solidaarisuustaloudessa, kuten osuuskunnissa, naapuriavussa tai erilaisissa paikallistalouksissa, piilee juuri niitä ilon pilkahduksia ja kestävän elämän mahdollistajia, joita tarvitsemme nykyisen ylituotannon saneleman pikakulutustalouden tilalle. Muuten jäämme tyhjän päälle.

    Vaikka ympäristökriisin vakavuutta ja tilanteen kiireellisyyttä ei ole vieläkään kunnolla ymmärretty, ainakin ilmastonmuutoksen osalta poliittisesti mahdollisen ala on laajentunut huomattavasti viime aikoina.

    Kinkkisimpiä ovat suositukset kolme ja neljä. Työajan lyhennyksen on monesti todettu olevan avain ekologisesti kestävämmän yhteiskunnan rakentamiseen, mutta kysymyksiä lyhennyksen toteuttamisesta vielä riittää. Mitä tekevät pienyrittäjät, jos työaikoja on lyhennettävä? Kompensoiko sosiaaliturva tarpeeksi, jos työajan mukana vähenee myös palkka? Miten rahoitetaan hyvinvointivaltio, jos verotulot vähenevät? Näihin kysymyksiin kaivattaisiin uuden raportin verran vastauksia ja laskelmia.

    Samoin perustulomallin ja yleisemmin sosiaaliturvan rahoitukseen liittyvät kysymykset vaatisivat laskutoimituksia rinnalleen: kuinka suureen perustuloon valtion rahat kestävästi riittäisivät? Miten paljon pääomatuloja tai ylempiä tuloluokkia tulisi verottaa, jotta ylikulutusta voitaisiin pienentää tai perustuloa korottaa? Miten maksimitulo tai maksimieläke toimisivat käytännössä? Entä eläkkeiden rahoitus työikäisen väestön pienentyessä?

    Toivottavasti näihin kysymyksiin keskittyviä raportteja tullaan vielä näkemään – karttuva tieto on muutoksen alku.

    Tuuli Orasmaa

  • Haaste: Siirretään Suomen ylikulutuspäivä

    Suomen kohtuustoimijat haastavat kansalaistahot, päättäjät, yhteisöt ja yksilöt siirtämään Suomen ylikulutuspäivää ensin kohti kesää ja vuosikymmenessä vuoden viimeiseen päivään.

     

    Ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jona kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Vuoden ensimmäisten 100 päivän aikana suomalaiset kuluttavat oman osansa maapallon luonnonvaroista. Tänä vuonna suomalaisten ylikulutuspäivä oli 5.4. ja se on aikaistunut vuosi vuodelta. Maailman ylikulutuspäivä koittaa 29.7.

    Haluamme Suomen muuttuvan kohtuuden yhteiskunnaksi ja ylikulutuspäivän jäävän historiaan. Haastamme kaikkia mukaan tekemään SUUNNANMUUTOSTA!

    Olemme huolissamme, koska suomalaisten nykyisillä kulutustottumuksilla ihmiskunta tarvitsisi 3,8 maapalloa ja meillä on vain yksi. Maailmanlaajuisesti ihmiskunta tarvitsisi nykyisellä kulutustasolla 1,75 maapalloa. VASTUU toimenpiteistä on ennen kaikkea Suomen kaltaisilla rikkailla mailla, joiden varallisuus ja hyvinvointi perustuvat luonnonvarojen liikakäyttöön ja luonnon ylikuormittamiseen.

    Suurin osa ylikulutuksen haittavaikutuksista ei edes näy Suomessa, sillä käyttämämme energian ja -tuotteiden alkuperä on pääosin muualla. Lisäksi osa kulutuksemme ympäristövaikutuksista, kuten
    ilmastonmuutos, on maailmanlaajuista ja haitoista kärsivät eniten maailman köyhät.

    Haastamme kansalaistahot, päättäjät, yhteisöt ja yksilöt siirtämään Suomen ylikulutuspäivää ensin kohti kesää ja vuosikymmenessä vuoden viimeiseen päivään. Tämä onnistuu uudistamalla Suomea Kolilla syksyllä 2009 annettujen kymmenen kohtuullisen vaatimuksen avulla:

    1. Elämäntavan syvällinen muutos on välttämätön. Pelkkä teknologia ei pelasta.
    2. Tarvitaan yhteisiä sitovia rajoituksia kulutukseen. Tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on
    lopetettava.
    3. Energian käytön vähentäminen on ainoa mahdollisuus vastata riittävän nopeasti ilmastokriisin
    haasteeseen. Kulutusta on supistettava oikeudenmukaisesti ja hallitusti.
    4. Ydinenergian ja uraanikaivosten tilalle kotimainen, hajautettu ja uusiutuva energiantuotanto.
    5. Mainontaa on rajoitettava. Se luo keinotekoisia tarpeita.
    6. Paikallisen tiedon tuhoaminen on lopetettava. Kokemusperäistä viisautta tarvitaan ekologisesti
    kriisiytyvässä maailmassa.
    7. Luonnonvarojen kuluttamista on verotettava progressiivisesti.
    8. Asevarustelu on lopetettava. Se vie ihmiskunnalta voimavarat ilmastokriisin torjunnasta.
    9. Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua.
    10. Kohtuus arvoonsa. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.

    Haluamme elää hyvää ja täyttä elämää vuoden jokaisena päivänä rasittamatta muita ylikulutuksella. Kohtuusvaatimuksella ylikulutuspäivä siirtyisi pitkän loikan kohti maapallon kapasiteetin mukaista elämää.

    Tähän toimintaan tarvitaan hyvin paljon ihmisiä ja heidän yhteisöjään. Eri toimijat ovat tässä mukana omista lähtökohdistaan ja pääasia on, että meitä on paljon ja tavoite ylikulutuspäivän siirtämiseen on yhteinen.

    Allekirjoittajat aakkosjärjestyksessä:
    CRASH ry
    Emmaus Aurinkotehdas ry
    Emmaus Suomi ry
    Emmaus Helsinki ry
    Emmaus-Westervik rf
    Emmaus Åland rf
    Jakobstad för hållbar utveckling
    Katajamäen yhteisö
    Kehitysmaayhdistys Pääskyt ry
    Kohtuus Etelä-Karjala
    Kohtuusklubi, SLL Uudenmaan piiri
    Kymenlaakson kohtuustoiminta
    Luonto-liitto ry
    Maan ystävät ry
    Omställning Pargas – Transition Pargas
    Omställning Älvbyarna
    Omställning Vasa – Siirtymäliike Vaasa
    Omställning Nordöstra Korsholm
    Omställning Österbotten
    Pohjois-Karjalan Kohtuusliike
    Salon Seudun Luonnonsuojeluyhdistys ry
    Salon TasausKohtuusPaja
    Sinapinsiemen ry
    SLL Hirvijokilaakso
    Suomen Commons Assembly
    Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry
    Tampereen Maan ystävät ry
    Uusi Tuuli ry
    Vaasan ympäristöseura – Vasa miljöförening ry
    Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry – Gröna Förbundet för Livets Beskydd rf
    Ympäristö ja kehitys ry
    Ålands Natur och Miljö rf

     

    Haaste pdf:nä suomeksi ja ruotsiksi.

    Lisätietoa ylikulutuspäivästä:

    https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaiset-ovat-kuluttaneet-osansa-maapallon-luonnonvaroista-tanaan-3736.a

    Earth Overshoot Day:

    https://mailchi.mp/588e0f206991/will-you-join-our-earth-overshoot-day-campaign-this-year-
    883341?e=fde5a40a88

    http://www.overshootday.org/

    Huom: haaste julkaistu alun perin huhtikuussa 2017

  • Kohtuusliikkeen vaatimukset hallitusohjelmaan

    Kirje kansandustajille 15.5.2019

    Kohtuusliikkeen vaatimukset hallitusohjelmaan

    Hei!

    Onnittelut valinnastasi eduskuntaan! Seuraavan neljän vuoden ajan tulet tekemään päätöksiä, jotka vaikuttavat suoraan viiden miljoonan ihmisen ja epäsuorasti vielä miljoonien muiden ihmisten elämään sekä ympäristöön. Siksi toivomme, että tulet työssäsi tavoittelemaan hyvinvointia ekologisesti kestävissä rajoissa, kuten vaalien alla sitouduit tekemään allekirjoittaessasi Kohtuusliikkeen vaaliteesit. 

    Koska tuleva hallitus on viimeinen, joka ehtii merkittävästi toimia ilmastokriisin torjumiseksi, Kohtuusliikkeen aktiivit esittävät seuraavat kolme vaatimusta uuteen hallitusohjelmaan. 

    1. Asenteen muutos:

    – Suomeen tulee julistaa ilmastohätätila, kuten muutama muu maa on jo ehtinyt tehdä. 
    – Hallituksen tulee, toisin kuin aiempien hallitusten, arvioida kaikkia päätöksiään ekologisen jälleenrakentamisen päämääriä vasten. Toisin sanoen kaikki toimet tulee arvioida sen valossa, edistävätkö vai haittaavatko ne kestävää hyvinvointia. Hallitusohjelmaan tulee merkitä, että sosiaaliset ja ekologiset näkökulmat ovat jatkossa tärkeämpiä kuin pelkkä BKT:n kasvu.
    – Kaikkien liikenteen ja teollisuuden investointien kohdalla tulee toteuttaa ilmastovaikutusten arviointi. Jos investoinnista aiheutuu haitallisia kokonaisvaikutuksia, on ne kompensoitava todistettavasti tiukempien ilmastotoimien avulla muissa päätöksissä. 
    – Hallituksen tulee sitoutua kouluttamaan ja uudelleenkouluttamaan ihmiset ekologisen jälleenrakennuksen tarpeisiin.
    – Valtion tulee tukea vain kestävissä rajoissa tapahtuvaa yritystoimintaa. Kaikesta julkisesta fossiilienergian tuesta tulee luopua.
    – EU-tasolla on linjattava, ettei mikään maa joudu yksinään asettamaan vastakkain työpaikkoja ja ympäristöä.

    2. Suunnitelmallisuus:

    – Ilmastohätätilan tiedostavassa Suomessa tarvitaan päättäväistä julkista ohjausta. Tarvitaan selkeä, pitkän tähtäyksen tiekartta. Tiekartta sille, miten Suomi toimii päättäväisesti ilmastomuutoksen, biodiversteettikadon ja eriarvoisuuden torjumisessa ja näyttää suuntaa muille maille. 
    – Yhteiskunnan ekologista jälleenrakentamista koordinoimaan tarvitaan oma ministeriö tai yksikkö valtioneuvoston kanslian alaisuuteen. Vastaava ministeriö tarvitaan jokaiseen muuhunkin EU:n jäsenvaltioon. EU:n parlamenttiin tarvitaan kasvutalouden jälkeisen yhteiskunnan toimikunta. 

    3. Rahoituksen järjestäminen:

    – Hallituksen on laadittava Suomelle Green New Deal -ohjelma. Yhteiskuntaa kokonaisuutena on tarkasteltava ilmastonmuutoksen ja eriarvoisuuden ripeän, päättäväisen torjumisen näkökulmasta. Pelkät markkinaratkaisut eivät silloin riitä. Tilanne vertautuu sotien jälkeiseen jälleenrakentamiseen. Suomen on edistettävä myös EU:n laajuisen Green New Dealin laatimista uuden komission toimikaudella.
    – Hallitusohjelmaan on merkittävä, että ekologisen velan pysäyttäminen on ensisijaista esim. julkisen talouden kestävyysvajeeseen verrattuna. Ripeä ja laaja ekologinen jälleenrakennus edellyttää paitsi laajaa julkista ohjausta myös laajaa julkista rahoitusta. Tämä ei tarkoita pelkästään tavanomaisia taloudellisia toimenpiteitä (verot, menoleikkaukset). Tilanteen vakavuuden vuoksi on välttämätöntä kehittää myös epätavanomaisempia rahoituskeinoja. Esimerkiksi EKP on tehnyt mittavia määrällisiä helpotuksia yksityisten pankkien hyväksi. EKP:n ja Euroopan investointipankin kautta voidaan yhtä lailla luoda merkittäviä rahoitusratkaisuja ekologiseen jälleenrakennukseen, jos niin päätetään. Suomen on otettava kaikki keinot käyttöön ekologisen jälleenrakennuksen rahoituksen järjestämiseksi niin kansallisella tasolla, EU:ssa kuin globaalisti esim. YK:n rahastojen kautta.

    Voimia ja menestystä hallitusneuvotteluihin!

    Kohtuusliike on eri puolella Suomea toimiva vaihtoehtoisten yhteiskuntajärjestelmien ajatuksia kehittävä ja levittävä verkosto. Liike koostuu niin tutkijoista, paikallisryhmistä kuin yksittäisistä kansalaisaktiiveista ja yhteyksiä vaalitaan myös vastaavien liikkeiden kanssa muualla Euroopassa. Haluamme rikastuttaa suomalaista keskustelua hyvinvoinnista kasvutalouden ulkopuolella ja herättää ajatuksia aidosti kestävän yhteiskunnan rakentamisesta.

  • Kohtuusedustajia uudessa eduskunnassa!

    Eduskuntavaalit veivät 13 Kohtuusliikkeen vaaliteesit allekirjoittanutta ehdokasta eduskuntaan! Kohtuuden politiikka herätti yllättävääkin kiinnostusta, mutta ymmärrettiinkö vaaliteesit tarkoitetulla tavalla?

    Uusi eduskunta aloitti työnsä reilu viikko sitten. Hallituskokoonpanoa vielä jännitetään ja hallituksen rakenne tulee pitkälti ohjaamaan, mille polulle Suomi lähivuosiksi asettuu: helppojen ja mukavien ilmastoratkaisujen vai ehkä jopa rohkean ja radikaalin muutoksen tielle. Hallitusneuvottelujen tuloksesta riippumatta vaalitulos näyttää ekologisen siirtymän kannalta jopa yllättävän lupaavalta. Arkadianmäellä toimii nyt 13 Kohtuusliikkeen vaaliteesejä kannattanutta kansanedustajaa.

    Teesejä valmistellessa halusimme kokeilla mitä tapahtuu, jos heitämme ilmoille nykypolitiikassa radikaalilta tuntuvia tavoitteita. Kirjoitimme auki, millaisia tavoitteita kohtuutalouden ja degrowth-liikkeen filosofia voisi tarkoittaa politiikassa. Itse oletin, että teesit allekirjoittaisi muutama ehdokas – ehkä viisi, ehkä kymmenen. Allekirjoituksia tuli 170 kappaletta. Mistä tämä kertoo?

    Kirjoitimme auki, millaisia tavoitteita kohtuutalouden ja degrowth-liikkeen filosofia voisi tarkoittaa politiikassa

    Inhorealisti muistuttaa, että vaalien alla ehdokkaat sitoutuvat monenlaisiin tavoitteisiin ja ohjelmiin, eivätkä kaikki perehdy asiaan kovinkaan syvällisesti. Monenlaisia lupauksia tehdään, jos ne vaikka sattumalta toisivat ääniä. Uskon kuitenkin, että näiden ehdokkaiden määrä listassa on pieni. Suuri osa ehdokkaista on mitä luultavimmin lukenut teesit ajatuksella, mutta voi toki käsittää ne hyvin eri tavalla. Joillekin ne sekoittuvat yleisiin tasa-arvon, hyvinvoinnin ja kestävyyden tavoitteisiin. Joillekin ne liittyvät ”kohtuullisuuden” ja kohtuullisen elämäntavan ihanteisiin.

    Toivoimme, että allekirjoittajat tietenkin ymmärtävät teeseissä kaikuvan toiveen järjestelmänmuutoksesta ja ajatusrakenteiden muuttamisesta. Siitä, että hyvinvointia tavoiteltaisiin ekologisesti kestävissä rajoissa ja tasa-arvoa vaalien. Ja erityisesti siitä, että vaikka muutos voi tuottaa siirtymävaiheessa myös ongelmia mm. työn murroksen ja rajattomien vapauksien kyseenalaistamisen kautta, tämä ei tee tavoitteista vähemmän välttämättömiä.

    Toivoimme, että allekirjoittajat tietenkin ymmärtävät teeseissä kaikuvan toiveen järjestelmänmuutoksesta ja ajatusrakenteiden muuttamisesta

    Toivomme, että valitut 13 kansanedustajaa ovat sisäistäneet nämä ajatukset ja haluavat yhä sitoutua niihin. Joka tapauksessa allekirjoittaneiden suuri määrä kertoo, että kohtuuden politiikka herättää kiinnostusta – paljon enemmän kuin uskalsimme odottaa.

    Alla lista allekirjoittaneista uusista kansanedustajista vaalipiireittäin. Lisää pohdintaa vaalikampanjan merkityksestä Henri Wimanin tekstissä täällä.

    Helsingin vaalipiiri:
    Outi Alanko-Kahiluoto, Vihreät
    Veronika Honkasalo, Vasemmistoliitto
    Mai Kivelä, Vasemmistoliitto
    Maria Ohisalo, Vihreät

    Uudenmaan vaalipiiri:
    Kimmo Kiljunen, SDP
    Pia Lohikoski, Vasemmistoliitto

    Varsinais-Suomen vaalipiiri:
    Eeva-Johanna Eloranta, SDP

    Hämeen vaalipiiri:
    Tarja Filatov, SDP
    Mirka Soinikoski, Vihreät

    Pirkanmaan vaalipiiri:
    Iiris Suomela, Vihreät
    Anna Kontula, Vasemmistoliitto

    Savo-Karjalan vaalipiiri:
    Krista Mikkonen, Vihreät

    Oulun vaalipiiri:
    Merja Kyllönen, Vasemmistoliitto

     

    Tuuli Orasmaa on Kohtuusliikkeen aktiivi ja oli mukana työstämässä Kohtuusliikkeen vaaliteesejä.

  • Kohtuusteesit eduskuntavaalikampanjassa

    Kohtuusliikkeen aktiivi Henri Wiman pohtii Kohtuusliikkeen vaaliteesien merkitystä ja juhlii odotukset ylittänyttä tulosta. Kannattiko laatia teesit periaatteiden ja tavoitteiden ympärille vai tarvitaanko lisää konkretiaa?

     

    Kohtuusliike laati ensimmäiset vaaliteesinsä inspiroimaan vaalikeskustelua ekologisesta rakennemuutoksesta. Eduskuntavaalikampanjassa vaaliteesit allekirjoitti 170 ehdokasta 12:sta vaalipiiristä ja kymmenestä puolueesta. Ainoa vaalipiiri, joka jäi puuttumaan, oli Ahvenanmaa. Koko lista löytyy täältä.

    Puolueittain allekirjoitukset jakautuivat näin:

    Vihreät 60

    Vasemmistoliitto 39

    SKP 21

    SDP 12

    Feministinen puolue 11

    Itsenäisyyspuolue 11

    Eläinoikeuspuolue 10

    Keskusta 3

    Kristallipuolue 1

    Tähtiliike 1

     

    Joukkoon mahtui varsin nimekkäitäkin ihmisiä, mikä oli ilahduttavaa.

    Kun vaaliteesikampanjaan lähdettiin, odotin ehkä kahtakymmentä allekirjoitusta. Muistakseni joku muu ajatteli samoin. Siinä mielessä tämä on ollut ihan hillitöntä, ja olen tosi iloinen.

    Teesit jätettiin tarkoituksella periaatteellisiksi. Ajatus oli, että konkretiasta ei ehkä ole niin rakentavaa keskustella, ennen kuin puhutaan samoista suuntaviivoista – tai ”samoista asioista”. Niin tai näin, periaatteet ovat tärkeitä asioita, ja listaamamme periaatteet olivat joka tapauksessa valtavirta-ajattelun ulkopuolella. Tarjosimme myös listan konkreettisempia ehdotuksia, ja jotkut ehdokkaat olivat niistä hyvin mielissään.

    Kun vaaliteesi-kamppikseen lähdettiin, odotin ehkä kahtakymmentä allekirjoitusta.

    Teesien periaatteellisuus varmasti lisäsi niiden suosiota. Periaatteita on helpompi allekirjoittaa kuin listaa konkreettisista politiikkatoimista, jotka esim. rajoittaisivat markkinasuhteiden, kilpailun, voittomotiivin, ja finanssimarkkinoiden voimaa yhteiskunnassa. Edellyttääkö teesien täytäntöönpano sellaisia toimia? Mielestäni kyllä. Joidenkin allekirjoittaneiden mielestä varmaan ei. Minulle on ilo joka tapauksessa nähdä, kuinka suosittuja periaatteemme ovat.

    En ole tietoinen, että vastaavaa kampanjaa oltaisiin tehty Suomessa tai muualla aiemmin.

    Kampanjan alussa keskusteltiin siitä, mitä tällä oikeastaan pyritään saavuttamaan. Tästäkin oli muutama eri näkökulma, enkä yritä toistaa kaikkia tässä. Omasta mielestäni oli arvokasta, että ylipäätään kysytään kuinka moni kannattaa sellaisia perusasioita, jotka meidän näkökulmasta ovat kestävyyden edellytyksiä. En ole tietoinen, että vastaavaa kampanjaa oltaisiin tehty Suomessa tai muualla aiemmin. Kuulemme usein, ettei kukaan äänestäisi tai kampanjoisi kulutuksen alentamisen puolesta. Mutta ei sitä ole juuri ikinä vakavasti kysyttykään. Nyt kysyttiin tässä muodossa ja tässä kontekstissa, ja ei tulos ainakaan heikennä kulutusta rajoittavan politiikan uskottavuutta – päinvastoin.

    Toisaalta kampanja oli yksi tapa rikkoa hiljaisuutta kohtuus-näkökulmien ympärillä, sekä raivata tilaa uudenlaisille keskusteluille taloudesta ja kestävyydestä. Tämä on itselleni Kohtuusliikkeen toiminnassa kaikista motivoivinta. Vähän Kate Raworthia myötäille, mielestäni käsitteillä ja tavoilla puhua taloudesta on valtavasti merkitystä. Myös kysymyksen esittäminen tietyllä tavalla ohjaa ajattelua ja on tietynlaista vallankäyttöä. Tätähän yritimme tehdä myös Helsingin ja Salon vaalipaneeleissa.

    Jos Kohtuusliike näyttää esimerkkiä, että taloudesta voi ajatella näin, ja kestävyydestä voi kysyä tällaisia kysymyksiä, ja jonkin auktoriteetin vastaväitteet kohtuudelle eivät ole viimeinen sana, niin se saa sivustakatsojankin rohkaistumaan. Että on ihan ok jatkaa tietynlaista ajattelun polkua, vaikka sitä ei otettaisi vakavasti kaikissa tärkeissä ja vakavamielisissä piireissä.

    Henri Wiman on Kohtuusliikkeen aktiivi ja oli mm. mukana laatimassa Kohtuusliikkeen vaaliteesejä

  • Siirretään Suomen ylikulutuspäivä historiaan

    Kohtuusväen haaste vuoden 2017 ylikulutuspäivän alla on ajankohtainen tänäkin vuonna!

    Suomen kohtuusväen haaste Helmikuu 2017

    SIIRRETÄÄN SUOMEN YLIKULUTUSPÄIVÄ

    Ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jona kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Vuoden ensimmäisten 100 päivän aikana suomalaiset kuluttavat oman osansa maapallon luonnonvaroista. Viime vuonna suomalaisten ylikulutuspäivä oli 17.4. ja se on aikaistunut vuosi vuodelta. Haluamme Suomen muuttuvan kohtuuden yhteiskunnaksi ja ylikulutuspäivän jäävän historiaan.

    Haastamme kaikkia mukaan tekemään SUUNNANMUUTOSTA!

    Olemme huolissamme, koska suomalaisten nykyisillä kulutustottumuksilla ihmiskunta tarvitsisi 3,4 maapalloa ja meillä on vain yksi. VASTUU toimenpiteistä on ennen kaikkea Suomen kaltaisilla rikkailla mailla, joiden varallisuus ja hyvinvointi perustuvat luonnonvarojen liikakäyttöön ja luonnon ylikuormittamiseen.

    Suurin osa ylikulutuksen haittavaikutuksista ei edes näy Suomessa, sillä käyttämämme energian ja -tuotteiden alkuperä on pääosin muualla. Lisäksi osa kulutuksemme ympäristövaikutuksista, kuten ilmastonmuutos, on maailmanlaajuista ja haitoista kärsivät eniten maailman köyhät.

    Haastamme kansalaistahot, päättäjät, yhteisöt ja yksilöt siirtämään Suomen ylikulutuspäivää ensin kohti kesää ja vuosikymmenessä vuoden viimeiseen päivään. Tämä onnistuu uudistamalla Suomea Kolilla syksyllä 2009 annettujen kymmenen kohtuullisen vaatimuksen avulla:

    • Elämäntavan syvällinen muutos on välttämätön. Pelkkä teknologia ei pelasta.
    • Tarvitaan yhteisiä sitovia rajoituksia kulutukseen. Tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on lopetettava.
    • Energian käytön vähentäminen on ainoa mahdollisuus vastata riittävän nopeasti ilmastokriisin haasteeseen. Kulutusta on supistettava oikeudenmukaisesti ja hallitusti.
    • Ydinenergian ja uraanikaivosten tilalle kotimainen, hajautettu ja uusiutuva energiantuotanto.
    • Mainontaa on rajoitettava. Se luo keinotekoisia tarpeita.
    • Paikallisen tiedon tuhoaminen on lopetettava. Kokemusperäistä viisautta tarvitaan ekologisesti kriisiytyvässä maailmassa.
    • Luonnonvarojen kuluttamista on verotettava progressiivisesti.
    • Asevarustelu on lopetettava. Se vie ihmiskunnalta voimavarat ilmastokriisin torjunnasta.
    • Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua.
    • Kohtuus arvoonsa. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.

    Haluamme elää hyvää ja täyttä elämää vuoden jokaisena päivänä rasittamatta muita ylikulutuksella.

    Kohtuusvaatimuksella ylikulutuspäivä siirtyisi pitkän loikan kohti maapallon kapasiteetin mukaista elämää. Tähän toimintaan tarvitaan hyvin paljon ihmisiä ja heidän yhteisöjään. Eri toimijat ovat tässä mukana omista lähtökohdistaan ja pääasia on, että meitä on paljon ja tavoite ylikulutuspäivän siirtämiseen on yhteinen.

    Kohtuusväen toimintapäivä ylikulutuspäivän siirtämiseksi on keskiviikkona 12.4.2017.

    Allekirjoittajina aakkosjärjestyksessä (listaa päivitetään edelleen):

    CRASH ry | Emmaus Aurinkotehdas ry | Emmaus Finland ry | Emmaus, Helsinki ry | Emmaus-Westervik rf | Emmaus Åland rf | Katajamäen yhteisö | Kohtuus Etelä-Karjala | Kohtuusklubi, SLL Uudenmaan piiri | Kymenlaakson kohtuustoiminta | Luonto-liitto ry | Maan ystävät ry | Omställning Pargas – Transition Pargas | Omställning Älvbyarna | Omställning Vasa – Siirtymäliike Vaasa | Omställning Nordöstra Korsholm | Omställning Österbotten | Pääskyt | Pohjois-Karjalan Kohtuusliike | Salon Seudun Luonnonsuojeluyhdistys ry | Salon TasausKohtuusPaja | Sinapinsiemen ry | SLL Hirvijokilaakso | Suomen Commons Assembly | Suomen kestävän elämäntavan yhteisöt ry | Tampereen Maan ystävät ry | Uusi Tuuli ry | Vaasan ympäristöseura – Vasa miljöförening ry | Vihreä Elämänsuojelun Liitto ry – Gröna Förbundet för Livets Beskydd r.f | Ympäristö ja kehitys ry | Ålands Natur och Miljö rf

  • Emmaus Suomen vaalimanifesti

    Emmaus Suomen vaalimanifesti

    Maailma on suurten haasteiden edessä. Yhteiskuntamme perustuu kulutuksen jatkuvalle kasvulle, jonka seurausta ovat ilmastonmuutokset, jätevuoret, lajien sukupuuttoon kuoleminen sekä kasvava yhteiskunnallinen ja taloudellinen eriarvoisuus. Jollemme tee välittömästi jotakin, elämme pian maailmassa, jossa on entistä suurempi pula vedestä, vielä enemmän aseellisia konflikteja, köyhdytettyä viljelysmaata ja pakolaisia.

    Meidän on lopetettava eläminen lainaresursseilla. Meidän on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua planeettamme ja ihmisten kustannuksella. Meidän on rakennettava hyvinvointia solidaarisina tulevia sukupolvia ja muita maita kohtaan!

    Kriisitietoisuus auttaa toimimaan!

    Vaadimme, että poliitikkomme ottavat kriisin vakavasti ja kuuntelevat globaalia, kestävää tulevaisuutta ajavaa kansanliikettä. Kestävyyskasvatus luo edellytyksiä kaiken käsittävälle muutokselle, joka yhteiskunnassamme täytyy tapahtua.

    Kulutusta vähennettävä!

    Kuluttajien valta ei ole riittävä vähentämään luonnonvarojemme ylikulutusta. Tarvitsemme lakeja ja veropolitiikkaa, joilla edistetään tervettä kuluttamista.

    Maankäytön tuettava biologista monimuotoisuutta!

    Koko yhteiskunnan on siirryttävä teollisesta viljelystä pienimuotoiseen maatalouteen, joka suojelee biologista monimuotoisuutta ja takaa kaikille oikeuden ruokaan. Joutomaat, puistot, tienreunat ja voimalinjojen väylät on otettava uudestaan hyönteisten, kasvien ja ihmisten käyttöön.

    Mielekästä yhteisöllisyyttä kaikille!

    Kasvuyhteiskunnassa työmarkkinat eivät palvele kaikkia. Yleinen kansalaispalkka antaa kaikille turvan ja mahdollisuuden löytää mielekästä työtä, joka ei perustu kuluttamiseen.

    Emmaus on kansainvälinen liike, joka tekee työtä yhteiskunnallisen ja ympäristöoikeudenmukaisuuden – kestävän maailman – puolesta. Emmaus-ryhmät toteuttavat omassa arjessaan kohtuutaloutta, ottavat ympäristöhaasteet vakavasti ja haluavat edistää keskustelua ja tiedonvaihtoa yhteiskunnallisesta ja ympäristöoikeudenmukaisuudesta, jotta paikallisyhteisöjen toimintakyky vahvistuisi. Kirpputoreillamme ja avustustyössämme edistämme kierrätystä. Kaupunkiviljelyhankkeissa vahvistuvat oman ruoan kasvatustaidot ja otetaan käyttöön joutomaita. Vapaaehtoistyössä, työkokeilussa ja kohtauspaikoilla luomme mielekästä yhteisöllisyyttä, johon kaikki ovat tervetulleita osallistumaan.

    Mitä sinä teet?

    Lähde

  • Kohtuusliikkeen lyhyt historia

    Vuonna 2010 kasvukriittinen liike nosti jälleen kerran päätään Suomessa, kun useiden toimijoiden yhteistyönä syntynyt Kasvu murroksessa -konferenssi keräsi Vanhan ylioppilastalon täyteen kuulijoita. Sitä oli edeltänyt juurevien kohtuullisten vaatimusten esittäminen Kolilta ja kohtaamisia uuden eurooppalaiseen degrowth-ajattelun kanssa. Marko Ulvila palauttaa mieleen kasvukritiikin uuden tulemisen.

     

    Törmäsin ensimmäisen kerran sanaan degrowth Malmössä elokuussa 2008 pidetyn Euroopan sosiaalifoorumin valmisteluissa. Vedin tuolloin selvityshanketta ulkoministeriölle kestävästä kulttuurista ja olimme ilmoittaneet halumme järjestää aiheesta tapahtuman ESF:ssä. Kokoontumisen järjestäjät vastasivat, että teille on varattu aika yhdessä mm. ranskalaisen degrowth -ryhmän kanssa. Ensimmäinen reaktioni oli hämmennys – mikä ihmeen degrowth, onpa outo termi.

    Yhteistä tilaisuutta valmistellessa tutustuin keväällä 2008 Pariisissa pidetyn ensimmäisen kansainvälisen degrowth-konferenssin raporttiin ja termin sisältö selveni: kasvupakosta vapautuminen on avain ympäristön kannalta kestävän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseen. Talouskasvun ja ympäristövahingon irtikytkennän fantasiat eivät toteudu ja kasvun asema yhteiskunnan ykköstavoitteena joutaa romukoppaan.

    Malmön tilaisuutemme Degrowth & Social Rebirth: the Logical Steps to Global Survival onnistui oikein hyvin. Pääpuhujana oli vuonna 2005 Ranskan ympäri marche pour de la decroissance -kävelyn aasin kanssa vetänyt Francoise Schneider. Muita esiintyjä oli intialaiset julkisuuslaki-aktivistit ja ruotsalainen Democartic Altenrative puolueen toimijat. Kaikkiaan ikimuistoinen tilaisuus.

    Euroopan sosiaalifoorumi synnytti minusta degrowth-aktivistin. Suomeen palattuani aloin pitää ajatusta esillä eri yhteyksissä. UM:n hankkeen lopputuloksena vuonna 2009 julkaisun Sustainable Futures keskeiseksi teemaksi tuli kasvukritiikki ja degrowth-politiikan suositteleminen erityisesti maailman ylikuluttavan väestönosan tulevaisuudeksi. Sillä tiellä olen pysynyt ja löytänyt lukuisia uusia tovereita samalla taipaleella.

     

    Vuoden 2008 pankkikriisistä vauhtia kasvukritiikkiin

    Vain kuukausi Malmön ESF:n jälkeen Lehman Brothers -pankki teki konkurssin ja ajoi maailman rahoitusjärjestelmän romahduksen partaalle. Keskuspankkien ja hallitusten hyvin poikkeukselliset toimet pitivät muut isot pankit pystyssä, mutta mm. holtittomasta luototuksesta syntyneen talouskriisin seurauksena teollisuusmaiden taloudet supistuivat vuoden aikana kymmenkunta prosenttia ja miljoonat ihmiset menettivät työnsä ja kotinsa. Kasvihuonekaasupäästötkin notkahtivat.

    Finanssikriisi paljasti uusliberalistisen talouspolitiikan pimeän puolen ja toi esiin siihen liittyvät kohtuuttomat yhteiskunnalliset riskit. Tämä loi tilaa vaihtoehtoisten, oikeudenmukaisempien talouskäsitysten nousulle. Heterodoksinen talousajattelu alkoi kukoistaa ja kasvukriittinen ajattelu nostaa päätään, mm. uus- ja jälkikeynesiläisyyden rinnalla.

    Suomessa vuonna 2009 usealla taholla tutustuttiin eurooppalaiseen kasvukriittiseen ajatteluun. Degrowth.fi -blogin keväällä 2010 avannut Timo Järvensivu muistelee miten hän ja veljensä Paavo olivat pohtineet taloudellisen järjestelmän kritiikkiä ja elämän mielettömyyttä Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa. ”Siellä yksi vanhempi tutkija sanoi meille, että tehän puhutte käytännössä samasta kuin tämä degrowth-tutkimus – oletteko tutustuneet tähän Valerie Fournierin degrowth- artikkeliin? Siitä se lähti.”

    Suomen luonnonsuojeluliitossa toimineet Annukka Berg ja Leo Stranius puolestaan innottuivat Tim Jacksonin Britanian Sustainable Development Commissionille maaliskuussa 2009 laatimasta raportista Prosperity Without Growth. Sittemmin myös suomeksi kirjana julkaistu teos esitteli perusteellisesti kasvupakkoisen yhteiskunnan yhteensopimattomuuden ympäristötavoitteiden kanssa. Siinä ei käytetty sanaa degrowth, mutta esiteltiin kasvukriittisen ajattelun kulmakivet vakuuttavasti.

    Finanssikriisi loi tilaa vaihtoehtoisten, oikeudenmukaisempien talouskäsitysten nousulle.

    Leo Straniusta Degrowth-aihe puhutteli erityisesti laaja-alaisuudellaan. ”Innostavaa siinä oli se, että ympäristökysymystä yritettiin ratkaista isossa kuvassa talousjärjestelmää muuttamalla eikä siihen sopeutumalla”, Leo muistelee. Toimintaan häntä motivoi tarve siirtyä kulutus- ja  talouskasvukeskeisestä yhteiskunnasta maailmaan, jossa ihmisten hyvinvointi varmistetaan ekologissa rajoissa.

    Annukka Berg puolestaan palauttaa mieleen, miten talouden rakenteellisen kasvupakon aiheuttamat ongelmat motivoivat tuolloin toimimaan. ”Keskeistä degrowth-ajattelussa oli ymmärrys siitä, että suurien yhteiskunnallisten haasteiden keskellä ihmiskunta on luonut itselleen luonnonlain kaltaisen pakon taloudelliseen kasvuun, vaikka se aiheuttaa ongelmallisia priorisointeja ja yhteiskuntaa epäkestävään suuntaan johtavia päätöksiä. Syntyi tarve kasvuvapaan talouden luomiselle”, Annukka Berg kertoo.

     

    Kohtuus nousee Kolin laelle

    Samaan aikaan kun Etelä- Suomessa alettiin omaksua uusia eurooppalaisia kasvukritiikin vaikutteita, Pohjois-Karjalassa ryhdyttiin juurevan liikkeen rakentamiseen kohtuuden käsitteen ympärille. Syksyllä 2009 joukko pohjoiskarjalaisia yliopistoihmisiä, luonnonsuojelijoita ja rauhanaktiiveja järjesti Kohtuus vaarassa -tapahtuman Joensuussa ja Kolilla. Siellä julkaistiin kymmenen kohtuullista vaatimusta kiteyttämään tuon hetken tärkeimmät viestit kestävämmästä yhteiskunnasta. Monipuolisissa vaatimuksissa tavoiteltiin mm. energian kulutuksen vähentämistä, mainonnan sääntelyä ja asevarustelun lopettamista.

    Kolin tapahtuman ydinjoukko oli aktivoitunut yhteistyöhän paria vuotta aiemmin uraanikaivosten vastaisen kampanjoinnin parissa. Maailmanlaajuinen 2000-luvun kaivosbuumi oli saavuttanut Pohjois-Karjalankin ja erityisesti uraanihankkeet herättivät vastarintaa. Kun ryhmässä pohdittiin, millä tarve uusille kaivoksille voitaisiin poistaa, kohtuus nousi nasevaksi tunnukseksi.

    Keväällä 2009 uraaniliikkeen aktiivit Pauliina Kainulainen, Hanna Kirjavainen ja Markku Aho nostivatkin Helsingin sanomiin kirjoittamassaan mielipidekirjoituksessa kohtuuden vaihtoehdoksi uraanikaivokselle ja uusille ydinvoimaloille: ”Moraalista johtajuutta osoittavat ne, jotka katsovat pidemmälle ja vievät tätä yhteiskuntaa kohti uudenlaista kohtuuden kulttuuria. Kohtuuden kulttuurissa ajatellaan globaalisti. Siinä panostetaan tosissaan energiansäästöön, energiatehokkuuteen ja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen.”

    Kun ryhmässä pohdittiin, millä tarve uusille kaivoksille voitaisiin poistaa, kohtuus nousi nasevaksi tunnukseksi.

    Teologi Kainulainen oli ollut aktiivisesti tekemässä evankelis-luterilaisen kirkon vuonna 2008 valmistunutta ilmasto-ohjelmaa Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus. ””Kohtuus on sana ja käsite, joka tulee osaltaan vanhasta suomalaisesta kotoperäisestä kulttuurikerrostumastamme. Varmasti minulla kohtuuden teema oli mielen päällä”, Kainulainen muistelee kohtuuden nousemista Kolin tapahtuman otsikoksi.

    Luonnonsuojelupiirin aktiivi Markku Aho puolestaan kertoo, miten ”suhteessa ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen, luonnonvarojen riittävyyteen ja niiden käytön järkevyyteen kohtuus -ajattelu tuntui ainoalta selviämisen mahdollistavalta ajattelutavalta”.

     

    Kasvukritiikki valtaa vanhan 2010

    Syyskuussa 2010 Vanhalla ylioppilastalolla järjestettiin Suomen Luonnosuojeluliiton kokoaman työryhmän voimin kansainvälinen Kasvu murroksessa -konferenssi. Se toi kasvukritiikin ja degrowth-ajattelun suuremman yleisön tietoisuuteen useiden lehtijuttujen ja tapahtuman verkkolähetyksen- ja tallenteiden avulla. Tapahtumaan saapunet kolme ansioitunutta professoria, Tim Jackson Englannista, Serge Latouche Ranskasta ja Peter Victor Kanadasta, toivat sanomalle tuoreutta ja uskottavuutta.

    Konferenssin alla järjestelyryhmässä käytiin vilkasta keskustelua degrowth-termin suomennoksesta. Esillä oli pitkälle toistakymmentä vaihtoehtoa, joista mikään ei heti noussut vahvaan käyttöön. Siksi  englanninkielinen degrowth-termi vakiintui myös suomenkieliseen keskusteluun. Konferenssin alla ilmestyneessä Serge Latouchin kirjan suomennoksessa Jäähyväiset kasvulle decroissance käännettiin kasvun puruksi. Yhdessä Jarna Pasasen kanssa lanseerasimme samana vuonna ilmestyneessä Vihreä uusajako –kirjassa termin talouslasku. Sittemmin samoja tavoitteita vähemmän provosoivasti kuvaamaan ovat vakiintunut mm. kohtuuusliike ja kohtuutalous.

    Kasvu murroksessa -konferenssi toi kasvukritiikin ja degrowth-ajattelun suuremman yleisön tietoisuuteen.

    Toinen kiinnostava keskustelu konferenssin ympärillä liittyi degrowth-ajattelun tuoreuteen. Ekologisen ja feministisen talousajattelun pioneeri Hilkka Pietilä kysyi useammassakin tapaamisessa, mitä uutta tässä keskustelussa on suhteessa 1970-lukuun, jolloin Suomessakin käytiin vilkasta debattia mm. nollakasvusta ja kasvun rajoista. Menneen ajan kertauksena moni löysi degrowth-keskustelun syventyessä jopa unohduksiin jääneitä ajattelijoita, kuten ranskalaisen Andre Gorzin ja romanialais-yhdysvaltalaisen Nicholas Georgescu-Roegenin. Keskustelun herätessä 00-luvulla uudestaan sitä leimasi ainakin ilmastokysymyksen ja luonnon monimuotoisuuden tuomat uudet perusteet ja painotukset. Tiivistäen voisi sanoa, että degrowth = kasvun rajat + ilmasto.

     

    Valtavirran taloustieteen vastaisku

    Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen virkistynyt kasvukritiikki ei jäänyt taloustieteen valtavirralta huomaamatta. Vuonna 2013 Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen ja Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola kirjoittivat suomalaiselle tiedeakatemialla kannanottosarjaan tekstin ”Talouskasvu ja kestävä kehitys” . Siinä prosessorit puolustavat loputonta kasvua tyylillä, jota näkee lähinnä tieteiskirjallisuudessa.

    Tekstin johdannossa kerrotaan, miten taloustieteen näkyvin kritiikki on tullut degrowth-ajattelusta. Kirjoittajat kysyvät, onko jatkuva talouskasvu mahdollista niukkojen luonnonvarojen maailmassa ja onko se edes toivottavaa, jos luonnonvarat ehtyvät ja ympäristö pilaantuu. Kirjoitus käy melko asiallisesti mutta asenteellisesti läpi degrowth-kritiikin tuomia haasteita. Biofyysinen talouskäsitys vilahtaa talouden luonteen esittelyssä, mutta unohtuu kritiikin käsittelyssä. Koko 35-sivuisessa tekstissä esimerkiksi ei mainita lainkaan sanaa kivihiili, vaikka sen merkitys sekä teollisen kasvuyhteiskunnan että käsillä olevan ilmastokriisin synnyttäjänä on mittava.

    Tekstin loppua kohden professorien ajattelu irtoaa jotakuinkin täysin biofyysisestä todellisuudesta, sillä heidän mukaansa talouskasvun tärkein lähde on tietona, ideoina ja osaamisena määritelty teknologia. Teknologian kehitykselle ei tällaisten ideoiden lukumäärän kasvuna ole olemassa ylärajaa, minkä vuoksi ”ei myöskään talouskasvulle ole periaatteessa rajoitteita, vaikka luonnonvarojen määrä maapallolla onkin rajallinen”.  Edelleen, koska teknologian kehitys syntyy viime kädessä ihmisen luomisvoimasta, ”hyvinvointia kasvattava jatkuva taloudellinen kasvu voi siksi periaatteessa toteutua niin, ettei ympäristön kantokykyä ylitetä eikä luonnonvarojen ehtymisestä synny ongelmaa”.

    Tällainen ”aineettoman” teknologian korostaminen tuotannon tekijänä ilman sen käyttöön liittyvää energian ja muun aineen välttämätöntä virtausta onkin valtavirran taloustieteen ympäristökysymyksen sivuttamisen kulmakiviä. Irtikytkentä näyttää helpolta, jos talous on pääasiassa ideoita, vain pienesti ja vähenevästi ainetta. Valitettavasti tällaiselle ajattelulle ei löydy asiallista näyttöä. Nykyään tiedetään hyvin mm. aineettomina esimerkkeinä viljellyn internetin valtavan sähkönkäytön, elektroniikan raskaan kaivannaisrepun ja monien palvelujen kovan luonnonvarakulutuksen.

    Irtikytkentä näyttää helpolta, jos talous on pääasiassa ideoita, vain pienesti ja vähenevästi ainetta. Valitettavasti tällaiselle ajattelulle ei löydy asiallista näyttöä.

    Ollikaisen ja Pohjolan kannanotossa esittämä ajatus talouskasvun ja ympäristövahingon irtikytkennästä elää vastakkaisesta näytöstä huolimatta useimpien valtavirran taloustieteilijöiden huulilla. Näyttäisi siltä, että edes Suomen kasvaneet kasvihuonekaasupäästöt vuoden 2018 alkupuoliskolla eivät murenna tätä vahvaa uskomusta. Myönteistä kirjoittelua irtikytkennästä voi pitää lähes yhtä vahingollisena kuin ilmastotieteen kieltämistä, sillä sekin tukee toimettomuutta ja piittaamattomuutta ympäristökriisien ratkaisemisessa.

    Kohtuusliikkeen vilkas vuosi 2018

    Kuluneena vuona on merkkejä kohtuustoiminnan vilkastumisesta. Huhtikuussa Suomen Luonnonsuojeluliitto järjesti tasokkaan Vaihtoehtoja kasvutaloudelle -seminaarin. Toukokuussa Kate Raworthin vierailu ja suomennettu kirja donitsitaloudesta sai hyvin palstatilaa. Elokuussa Malmössä pidetyssä kansainvälisessä degrowth-konferensissa suomalaiset olivat suurin Ruotsin rajojen ulkopuolelta tullut ryhmä. Tuuli Hirvilammi ja Ruby van der Wekken olivat tutkijoiden ja aktivistien kahden vuoden välein pidettävän kokoontumisen päälavalla ja työryhmissä kuultiin tasokkaita esitelmiä suomalaisilta tutkijoilta. Syksyllä kohtuusliike kokoontui Kotkaan ja liikeen aktiiveja oli aloitteentekijöinä Helsingissä järjestetyssä Meidän metsämme -kannanotossa. Verkkosivu kohtuusliike.fi avattiin toiminnan voimavaraksi.

    Myös eurooppalainen liike on näyttänyt voimistumisen merkkejä. Syyskuussa Brysselissä Euroopan parlamentissa pidettiin viiden puolueen isännöimä Post-Growth -konferenssi. Sen yhteydessä yli 200 tutkijaa julkaisi kannanoton kasvuvapaan tulevaisuuden tärkeydestä. Sittemmin samaan vaatimukseen yhtyi lähes 90 000 kansalaista. Maan ystävät toimitti vetoomukset kaikille Suomen puolueille ohjenuorana vaaleihin, hallitusohjelmaan ja EU-puheenjohtajakaudelle.

    Kasvupakosta vapautumista vaativa liike on epäilemättä saanut vauhtia IPCC:n ponnekkaampiin toimiin kannustavasta 1,5 asteen raportista. Myös uusi radikaali kansalaistoiminta näyttää nostavan päätään mm. suurten Ende Gälende -tempausten ja Extinction Rebellionin muodoissa. Ehkä ensi vuonna koittaa taas muutoksen kevät.

     

    Marko Ulvila on tietokirjailija, aktivisti ja Siemenpuu-säätiön hallituksen puheenjohtaja. Teksti on julkaistu alun perin Elonkehä -lehden numerossa 4/18.

    Kirjallisuutta

    Jackson, Tim (2011) Hyvinvointia ilman kasvua: rajallisen planeetan taloustiede. Helsinki: HS kirjat.

    Kasvu murroksessa (2010) Videotallenteet osoitteessa https://vimeo.com/sll

    Kainulainen Pauliina, Kirjavainen Hanna, Aho Markku ”Uraanikaivos vaarantaisi pohjavedet” 22.3.2009 https://www.hs.fi/mielipide/art-2000004640884.html

    Kohtuus vaarassa: onnen aikoja rajallisella planeetalla? (2015) toim. Topi Linjamaa & Pauliina Kainulainen. Joensuu: Kirjokansi.

    Latouche, Serge (2010) Jäähyväiset kasvulle. Helsinki: Into.

    Raworth, Kate (2018) Donitsitaloustiede:Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä  Helsinki: Terra Cognita.

    Ulvila Marko & Pasanen Jarna (2009) Sustainable Futures – Replacing Growth Imperative and Hiearchies with Sustainable Ways. Helsinki: Ministry for Foreign Affairs

    Ulvila Marko & Pasanen Jarna (2010) Vihreä uusjako: fossiilikapitalismista vapauteen. Helsinki: Like.